Koiruoho (Absinthii herba / Artemisia absinthium)

Koiruoho on aromaattinen, erittäin karvas lääkinnällinen yrtti, jota on käytetty muinaisista ajoista lähtien [Cook WMH 1869, Muto T et al 2003, Mahmoudi M et al 2009, Plants for a future 2013]. Koiruohon kukkivat osat ovat helposti saatavia ja syötäviä osia [Mahmoudi M et al 2009]. Koiruohoa käytetään mausteena kausittain ravinnossa ja juomissa [Muto T et al 2003].

Luonnon tuotteista on tulossa lisääntyvässä määrin tärkeitä farmaseuttisia sovelluksia ja perinteinen yrttilääkintä on ollut edelläkävijänä biolääketieteessä [Shafi G et al 2012]. Koiruoho on luokiteltu lääkekasviksi lääkekasviluettelon mukaan [Fimea 2013]. Koiruohoa pidetään mahdollisena myrkyllisenä yrttinä pitkäaikaisessa käytössä [NYU Langone Medical Center 2013]. Koiruohon lehtiä ja kukkia ja niistä tehtyä essentiaalista öljyä käytetään lääkinnällisesti. Koiruohon essentiaalista öljyä ei kuitenkaan sisäiseeen käyttöön. [Cook WMH 1869, NYU Langone Medical Center 2013]

Antioksidantti kapasiteetti on laajalti käytetty parametri yksilöimään ravinteikkaan ravinnon [Mahmoudi M et al 2009]. Synteettiset antioksidantit ovat karsinogeenisiä verrattuna kasveissa esiintyviin antioksidantteihin [Mahmoudi M et al 2009].

Historia

”Ebers Papyrys” on yksi Egyptin vanhimmista säilyneistä lääkinällisistä dokumenteista 1552 B.C., jonka on uskottu olevan kopio vielä vanhemmasta kirjasta ”Thoth” (3500 B.C.). Koiruoho on johdettu sen antihelmiittisista vaikutuksista, joka on tunnistettu jo muinaisessa Egyptissa. [Patocka J et al 2003, Padosch SA et al 2006]

Koiruohon karvasmaku on mainittu useita kertoja Raamatun vanhassa testamentissa [Patocka J et al 2003, Padosch SA et al 2006]. Vanhan testamin kirjoitusten mukaan koiruoho kuvaa kirousta, epäonnea tai epäoikeudenmukaisuutta [Padosch SA et al 2006].

Kreikkalainen matematiikko ja filosofi Phytagora (569 – 475 B.C.) suositteli viiniin liotettuja koiruohon lehtiä lievittämään synnytyskipuja ja Hippocrates (460 – 377 B.C.) käytti koiruohouutetta kuukautiskipuihin ja reumatismiin [Padosch SA et al 2006].

Rooman tutkija ja tiedemies Plinius vanhempi (23 – 79) mainitsi koiruohouutteen hänen teoksessaan ”Historia Naturalis”. Keskiajalla koiruohoa käytettiin pihdistuksessa ja suolistoloisten häätöön (vermifuge) ja siitä kehittyi yleinen lääke kaikkiin sairauksiin ja oli ”Marssin yrtti” sen lääkinnällisestä voimasta johtuen. [Padosch SA et al 2006]

Koiruoho kuului asteekkien jumala Tlaloc:in eli sateen, hedelmällisyyden ja veden jumalan kasveihin ja sitä käytettiin poistamaan sairaustiloja johtuen liiallisesa nesteen määrästä kehossa kuten epilepsian, kihdin, lepran hodossa ja sitä käytettiin suojaamaan lapsia suolistoparasiiteilta [Boston University 2013].

Perinnekäyttö

Koiruohoa on käytetty perinteisesti Iranissa [Mahmoudi M et al 2009]. Uiguurien perinteisessä lääketieteessä koiruohoa on käytetty hoitamaan maksan häiriötä [Amat N et al 2010]. Perinteisesti koiruohoa on käytetty hoitamaan ihmisillä ja karjalla suolistoloisia [Tariq KA et al 2009], johon yrtin nimikin viittaa [NYU Langone Medical Center 2013]. Lisäksi perinteisesti koiruohoa on käytetty hoitamaan maksa ongelmia, nivelkipuja, ruoansulatus vaivoja, ruokahaluttomuutta, unetttomuutta, epilepsiaa ja kuukautisvaivoja [NYU Langone Medical Center 2013]  Koiruohoa on läytetty kauan perinteisesä yrtti lääketieteessä Kiinassa, Euroopassa ja Pakistanissa hoitamaan vatsakipua, sydänstimulattina, parantamaan muistia ja palauttamalla alentunutta henkistä toimintaa [Bora KS et al 2010]. Historian aikana sitä on käytetty lisäksi mm. seksuaaliviettiä lisäävänä ja tulehdusta estävänä kasvina [Boston University 2013]

Nykyinen käyttö

Koiruoholla on antihelmiittisia, antifungaalisia, antimikrobisia ja antioksidanttisia vaikutuksia. [Caner A et al 2008, Mahmoudi M et al 2009, Tariq KA et al 2009, Bora KS et al 2011, Boston University 2013]. Koiruohoa suositellaan käyttämään leukemian, skleroosin, Chronin taudin, suolistoloisten, ylävatsavaivojen (dyspepsia), refluksitaudin, ärtyvän suolen oireyhtymässä (IBS Irritable Bowel Syndrome), kiputilojen  ja mielialan hoidossa [Kordali S et al 2005, Omer B et al 2007, Mahmoudi M et al 2009, Amat N et al 2010, Shams M et al 2011, NYU Langone Medical Center 2013].

Antioksidanttisuus

Koiruohouute omaa potentiaalisen antioksidanttiominaisuuden ja voidaan käyttää suojaavana yrttinä oksidatiivisista stressistä johtuviä häiriöitä vastaan [Bora KS et al 2011].

Antihelmeettinen

Koiruoholla on aktiivisuus lampaiden Haemonchus contortus – suolistoloista vastaan [Tariq KA et al 2009]. Koiruho alentaa parasiittisten Trichinella spiralis – loisten määrää rotan kielessä, palleassa, nelipäisessä reisilihaksessa ja hauiksen kolmipäisissä lihaksissa [Caner A et al 2008]. Koiruohoöljyllä on aktiivisuus tappaa loisia [Olsen RW 2000].

Antibakteerinen

Koiruohon essentiaalinen öljy estää tehokkaammin bakteerien kasvua kuin Penicillium-homesienestä eristetty antibiootti penisiliini [Kordali S et al 2005].

Antifungaalinen

Koiruoho omaa antifungaalisia ominaisuuksia [Mahmoudi M et al 2009].

Antimalaria

Koiruohosta eristetty artemisiniini (artemisinin) on potentiaalinen malarialääke [Parekh HS et al 2009].

Allergia

Koiruohon siitepölylle voi yksilö olla allerginen [Heffler E et al 2007]. Koiruoho saattaa aiheuttaa allergisia reaktioita ihmisille, jotka ovat herkkiä asterikasveille [WebMD.com 2013]

Syöpä

Koiruohosta voidaan kehittää terapeuttinen aine rintasyövän hoitoon, koska se on solutoksinen ja aiheuttaa mahdollisesti solukuoleman (apoptoosi) MDA-MB-231 ja MCF-7 soluille [Shafi G et al 2012]. Koiruoho omaan antitumoraalisia ominaisuuksia [Plants for a future 2013].

Maksa

Koiruoholla voi olla vahva suojavaikutus akuutissa maksavauriossa perustuen todennäköisesti sen antioksidatiivisiin ja/tai immunomodulaattori aktiivisuuteen [Amat N et al 2010].

Munuainen

Tujonivapaata koiruohoa voidaan suositella käytettäväksi lisäravinteena hoitamaan munuasikerätulehduksesta (IgA nefropatia) aiheutuvaa valkuaisvirtsaisuutta (proteinuria) [Krebs S et al 2010]. TNF-α:n  (tumor necrosis factor α) katsotaan olevan osallisena IgA nefropatiassa [Krebs S et al 2010].

Masennus

Koiruoholla on samanlaista aktiivisuutta kuin masennukseen käytettävällä trisyklisellä antidepressanttilääkkeellä Imipraanilla [Mahmoudi M et al 2009]. Koiruohon kukkivat osat ovat antidepressanttisia (masennusta estävä) [Mahmoudi M et al 2009].

Kipu

Koiruohouutteen kipua lievittävä vaikutus on samaa luokkaa kuin ooppiumunikon (Papaver somniferum) siemenkodan maistiaisnesteestä eristetyn morfiinin [Shams M et al 2011]. Koiruoho tukahduttaa voimakkasti kivun [Patocka J et al 2003].

Chronin tauti

Koiruoho vaikuttaa Chronin tauti potilaiden mielialaan ja elämänlaatuun positiivisesti, jota ei ollut saavutettavissa muilla standardi lääkkeillä. Kahdesan viikon koiruohokuurin jälkeen 65 % Chronin tauti potilaista oli melkein täydellien oireiden lieventyminen. Oireiden seurantaan jatkettiin 20 viikon ajan havaintojakson loppuun asti ja lisäksi steroideja ei enään tarvittu kuten lumelääkitystä saavilla potilailla. [Omer B et al 2007]

Kuivattu koiruohojauhe 750 mg kolmesti päivässä laski seerumin TNF-α tasoja kuuden viikon jälkeen Chronin tauti potilailla. Seerumin TNF-α pitoisuudella on merkittävä rooli Chronin tauti potilailla. Lisäksi koiruoho vaikutti potilaiden mielialaan kohottavasti. [Krebs S et al 2010]

Aivohalvaus

Koiruohon neurosuojaominaisuutta on havaittu rotilla ja koiruohoa onkin ehdotettu olevan mahdollisesti hyödyllinen aivohalvauksien hoidossa [Bora KS et al 2010, Lachenmeier DW 2010]

Diabetes

Koiruoho sisältää tujonia. Tujonia annettiin diabetes rotille 28 päivän ajan (5 mg/kg bw), jolloin kolestroli ja triglyseridi arvot olivat normaalit verrattuna ei hoidettuihin diabetes rottiin [Al-Haj B et al 2011].

Toksisuus

Koiruoho tehostaa  Strychnos nux-vomica – puun siemenen kuolettavan eristetyn alkaloidin strykiinin toksisuutta hiirillä [Gilani AH et al 1995]. Koiruohouutteen toksisuustestissä 2 % annoskoolla kaikki hoidetut rotat selviytyivät elossa 13 viikon kuurin jälkeen [Muto T et al 2003]. Eläinkokeiden perusteella ei ole onnistuttu löytämään merkittävää koiruohon toksisuutta erittäin suurissa pitoisuuksissa [NYU Langone Medical Center 2013].

Koiruohon vesiuute antaa suojaa lyijyn (Pb) toksisista vaikutuksista [Kharoubia O et al 2008].  

Epileptisyys

Koiruohon essentiaalisen öljyn antaminen pienissä annoksisa koirille ja kaneille aiheutti niille kouristuksia, tahatonta ulostamista, epänormaalia hengittämistä, suun vaahtoamista. Absintin ja essentiaalisen öljyn kuvataan olevan epileptinen. [Weisbord SD et al 1997]  Eläimillä essentiaalisen öljy aiheuttaa voimakkaita kouristuksia [Lachenmeier DW et al 2010]. Koiruohoöljyllä on kouristuksia aiheuttava vaikutus [Olsen RW 2000]

Neurotoksisuus

Annoskoosta riippuen koiruohossa esiintyvä kasvikemikaali tujoni omaa neurotoksiini vaikutuksen aiheuttaen tajuttomuuskohtauksia eläimillä [Lachenmeier DW 2010].  Tujonin on osoitettu aiheuttavan aivovaurioita ja olevan neurotoksiini [Patocka J et al 2003].

Psykoaktiivisuus

Koiruohossa esiintyvän tujonin on todettu omaavan psykoaktiivisia ominaisuuksia. Tujonin toimintamekanismia ei tunneta täysin. Tujonin vaikutusta on verrattu tetrahydrokannabinolin (THC) vaikutukseen. [Patocka J et al 2003]. Ihmisillä koiruohon öljy aiheuttaa hallusinaatioita [Lachenmeier DW et al 2010]. Vaikuttava aine todennäköisesti on α-tujoni [Olsen RW 2000]. Essentiaalisessa öljyssä on tujonia noin 260 mg/l [Lachenmeier DW et al 2010]. Erittäin suurissa pitoisuuksina tai pitkäaikaisessa käytössä koiruoho toimii narkoottisena [Cook WMH 1869].

Annostus ja käyttörajoitukset

Lääkekäytössä koiruohoa otetaan 500 - 750 mg kolmesti päivässä [Krebs S et al 2010, NYU Langone Medical Center 2013]. Perinteinen annoskoko on kuivattua koiruohoa 2,5 – 5 g  haudutettuna noin 7 dl:aan lämmintä vettä [NYU Langone Medical Center 2013]. 1800 –luvulla koiruohon suositeltu annoskoko oli 0,3 – 0,9 grammaa kerrallaan [Cook WMH 1869].   Pitkäaikaista käyttöä (yli neljä viikkoa) ei pitäisi kokeilla paitsi lääkärin valvonnassa, koska koiruohoa pidetään mahdollisena myrkyllisenä yrttinä pitkäaikaisessa käytössä [Cook WMH 1869, NYU Langone Medical Center 2013]. Essenttiaalista öljyä ei pitäisi käyttää sisäisesti. [Cook WMH 1869, NYU Langone Medical Center 2013]. 1800 – luvulla essentiaalista öljyä suositeltiin käytettäväksi aineosana limineteissä eli balsameissa hoitaakseen  mm. nyrjähdyksiä ja mustelmia [Cook WMH 1869].

Koiruohoa ei tule käyttää nuorilla lapsilla, raskaana olevat naiset tai imettävät naiset tai ihmiset joilla on vakava maksa- tai munuaissairaus [MedicineNet.com 2013, NYU Langone Medical Center 2013, Plants for a future 2013, WebMD 2013]. Joissakin yrttivalmisteissa on käytetty mahdollisesti haitallisia lisäaineita tai ainesosia [MedicineNet.com 2013].

Haittavaikutukset

Nauttiessa suuria annoksia koiruohoa saattaa esiintyä vakavia sivuvaikutuksia, kuten vatsakipua, mielialan muutoksia, nukkumisvaikeuksia, vapinaa, epileptisiä kohtauksia, raajojen turtumusta, epätavallista janoa, lihasten hajoamista (rhabdomyolysis), munuaishäriö, levottomuutta, paralyysiä ja painajaisia [Boston University 2013, MedicineNet.com 2013, WebMD 2013]. Koiruohon essentiaalinen öljy lisää elimistön porfyriinien tuotantoa ja voi pahentaa poryfyriatautia [WebMD 2013]. Joillekin ihmisille jo pienetkin pitoisuudet voivat aiheuttaa mm. hermohäiriöitä, sekavuutta ja unettomuutta [Plants for a future 2013].

Ennenkuin nautit koiruohoa, varmista, ettei käytössäsi ole erityisesti vatsahaavalääkitystä (esim. simentidiini (cimetidine), ranitidiini (ranitide), omeprazole) [MedicineNet.com 2013].  Koiruoho saattaa lisätä alkoholin toksisuutta [MedicineNet.com 2013]. Koiruoho saattaa alentaa epileptisten kohtausten estolääkityksen (phenobarbital, primidone, valproic acid, gabapentin, carbamazepine, phenytoin) vaikuttavuutta [WebMD 2013].

.

Absintti (koiruohoviina)

Koiruohoviinan absintin väärinkäytöstä ja pitkäaikaisesta käytöstä on kuvattu 1800- ja 1900 -luvulla aiheuttavan psyykkisen häiriön ”absinthismin”, jonka oireena ovat mm. hallusinaatioita, unettomuutta, paralyysia, vapinaa ja kouristuksia. [Weisbord SD et al 1997, Patocka J et al 2003, Lachenmeie DW et al 2006]. Toisaalta edellämainitut oireet ovat kuvattu aiheutuvan pelkästään alkoholista [Padosch SA et al 2006, Lachenmeier DW et al 2010]. Oireiden takana ajatellaan olevan kasvikemikaali tujoni,  jota esiintyy essentiaalisessa öljyssä [Weisbord SD et al 1997, Patocka J et al 2003, Lachenmeie DW et al 2006]. Tujoni kuitenkiin voimistaa alkoholin vaikutusta [Boston University 2013]

Nykyiset todisteet tujoni pitoisuudesta ennen kieltoa olevista tai uusista absinttijuomista, ei voida katsoa aiheuttavan haitallisia terveysvaikutuksia enempään kuin yleinen alkoholismi, koska perinteisesti tislatussa absintissa ei ole juurikaan koiruohon essentiaalisia öljyjä [Padosch SA et al 2006, Lachenmeier DW 2010, Lachenmeier DW et al 2010]. Halpojen teollisten, ei perinteisten absinttien takia se kiellettiin 1900 -luvulla useissa Euroopan maissa ilmenneiden terveyshaittojen takia [Lachenmeier DW et al 2010]. Terveysriskin katsotaan olevan aiheellinen, silloin kun käytetään absintti esanssia tai tuoteväärennöksiä, joita kuluttaja saa tilattua internetin kautta helposti ja silloin kun absinttia käytetään jatkuvasti [Patocka J et al 2003, Lachenmeie DW et al 2006, Padosch SA et al 2006, Lachenmeier DW et al 2010]. Euroopan Unioini on rajoittanut Tujonin pitoisuuden Absintissa korkeintaan 35 mg/l:ssa [Padosch SA et al 2006].

Seksuaalivietti

Absintin psykologisien vaikutuksien uskottiin olevan erilaisia kuin muiden alkoholijuomien. Absintin uskottiin parantavan aivojen aktiivisuutta, kehittämään uusia ideoita, laajentaa mielikuvitusta ja toimia seksuaaliviettiä lisäävänä. [Patocka J et al 2003] 

Koiruohon, anisruohon (Pimpinella anisum), isohirvenjuuren (Inula helenium), meiramin (Origanum majorana) ja useiden muiden yrttien seoksella on seksuaaliviettiä lisäävä vaikutus kumpaankin sukupuoleen ja toimivat narkoottisena [Patocka J et al 2003].

Muuta informaatiota

Strykiini on toksiini ihmisille ja se on rekistöröity torjunta-aineeksi yhdysvalloissa vuonna 1947. Strykiinia käytetään tuhoamaan selkärankaisia tuholaisia etenkin rottia. [EPA 1996, CDC 2013]

Trichinella spiralis on parasiittinen loinen (sukkulamato), joka on löydetty monista lämminverisistä lihansyöjistä ja kaikkiruokaisista eläimistä mukaanlukien siat [Gamble HR 2013, Stanford University 2013]. Riski elintarvikkeita ovat sian-, villikissan-, ketun-, hevosen-, hylkeen- ja mursunliha [Stanford University 2013].    Trichinella spiralis –loinen tuhoutuu yhdessä minuutissa sisälämpötilan ollessa 60 ºC:tta. Mikroaaltouuni ei tapa kaikkia loisia vaikkakin sisälämpötila on 77 – 82 ºC:tta [Gamble HR 2013, Stanford University 2013]. Akuutissa Trichinella spiralis altistuksessa fungisidina ja parasitisidina tunnettu Thiabendazole, hyväksytty elintarvikkeen lisäaine E233, on erittäin tehokas otettaessa 24 tunnin aikana altistuksesta suurissa pitoisuuksissa [Stanford University 2013].

Lähteet:

Al-Haj B et al 2011, The choice of thujone as drug for diabetes, natural Product Research 25(20), http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14786419.2011.622279#.UiieR9KpXGV

Amat N et al 2010, In vivo hepatoprptective activity of aqueous extract of Artemisia absinthium L. against chemically and immunologically induced liver injuries in mice, Journal of Ethnopharmacology 131(2):478-484, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378874110005027

Bora KS et al 2010, Neuroprotective effects of Artemisia absinthium L. on focal ischemia and reperfusion-induced cerebral injury, Journal of Ethnopharmacology 129(3):403-409, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378874110002618

Bora KS et al 2011, Evaluation of antioxidant and free-radical scavenging potential of Artemisia absinthium, Pharmaceutical Biology 49(12):1216-1223, http://informahealthcare.com/doi/abs/10.3109/13880209.2011.578142

Boston University 2013, Artemisia absinthium, http://www.bu.edu/bhlp/Clinical/cross-cultural/herbal_index/herbs/Artemisia%20Absinthium%20.html

Caner A et al 2008, Comparison of the effects of Artemisia vulgaris and Artemisia absinthium growing in western Anatolia against trichinellosis (Trichinella spiralis) in rats, Experimental Parasitology 119(1):173-179, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0014489408000258

CDC (Centers for Disease Control and Prevention) 2013, Facts about Strychnine, http://www.bt.cdc.gov/agent/strychnine/basics/facts.asp

Cook WMH 1869, The physio-medical dispensatory: A treatise on therapeutics, material medica and pharmacy, in accordance with principles of physiological medication, pages 90 – 91, https://dd5ff0fe-a-62cb3a1a-s-sites.googlegroups.com/site/shalemschoolcoil/home/links/cook-Physiomedicaldispensatory.pdf?attachauth=ANoY7cokIC7rfWqh2h2u0GHGJ-hI6AmfCwI0KoT7fLeMKbS1iZbszRzKulFhkcfVhSe8u_geGgaaW98J90p7HWiD5OQ4b7_EwTSlQ-TbEHmHgEk4f7jegPeLr4ZkE7DnGj8hlpAQoopnkaUrgCa_NNhR-bVwSh9lo-x4zh5V88gYQ7kyeNGpiX_1O0iu0vcwUN--Jv_lShD_RGSJD4fDFKb-6eT6yaRx1OU6os88tOARhbk_n8gYe1lp0Do1hHX8FOdiwXoOhJ9N0n2Wve2OS49uU5bN7W3oUA%3D%3D&attredirects=0

EPA (U.S. Environmental Protection Agency) 1996, Strychnine, http://www.epa.gov/oppsrrd1/REDs/factsheets/3133fact.pdf

Fimea 2013, http://www.fimea.fi/

Gamble HR 2013, Trichinae, http://www.aphis.usda.gov/vs/trichinae/docs/fact_sheet.htm

Gilani AH et al 1995, Preventive and curantive effects of Artemisia absinthium on acetaminophen and CCL₄-induced hepatotoxicity, General Pharmacology: The Vascular System 26(2):209-315, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/030636239400194R

Heffler E et al 2007, Anaphylaxis After Eating Italian Pizza Containing Buckwheat as the Hidden Food Allergen, J Investig Allergol Clin Immunol 17(4): 261-263, http://jiaci.org/issues/vol17issue04/9.pdf

Kharoubia O et al 2008, Role of wormwood (Artemisia absinthium) extract on oxidative stress in ameliorating lead induced haematotoxicity, African Journal of Traditional, Complementary and Alternative Medicines 5(3):263-270, http://www.ajol.info/index.php/ajtcam/article/view/31282/36868

Kordali S et al 2005, Determination of Chemical composition and antioxidant activity of the essential oil of Artemisia dracunculus and of the antifungal and antibacterial activities of Turkish Artemisia absinthium, A. dracunculus, Artemisia santonicum and Artemisia spicigera essential oils, Journal of Agricultural Food and Chemistry 53(24):9452-9458, http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/jf0516538

Krebs S et al 2010, Wormwood (Artemisia absinthium) for Poorly Responsive Early-Stage IgA Nephropathy: A Pilot Uncontrolled Trial, American Journal of Kidney Disease 56(6):1095-1099, http://www.ajkd.org/article/S0272-6386(10)01151-0/abstract

Krebs S et al 2010, Wormwood (Artemisia absinthium) suppresses tumour necrosis factor alpha and accelerates healing in patients with Crohn’s disease – A controlled clinical trial, Phytomedicine 17(5):305-309, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0944711309002682

Lachenmeier DW et al 2006, Thujone – cause of absinthism?, Forensic Science International 158(1):1-8, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0379073805001945

Lachenmeier DW 2010, Wormwood (Artemisia absinthium L.) – A curious plant with both neurotoxic and Neuroprotective properties?, Journal of Ethnopharmacology 131(1):224-227, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S037887411000382X

Lachenmeier DW et al 2010, Absinthe, Absinthism and Thujone – New Insight into the Spirit's Impact on Public Health, The Open Addiction Journal 3:32-38, http://www.absinthepremier.com/32TOADDJ.pdf

Mahmoudi M et al 2009, Antidepressant and antioxidant activities of Artemisia absinthium L. at flowering stage, African Journal of Biotechnology 8(24):7170-7175, http://www.ajol.info/index.php/ajb/article/view/68818/56885

MedicineNet.com 2013, Wormwood (Artemisia absinthium) - oral, http://www.medicinenet.com/wormwood_artemisia_absinthium-oral/article.htm

Muto T et al 2003, Thirteen-week repeated dose toxicity study of wormwood (Artemisia absinthium) extract in rats, The Journal of Toxicological Sciences 28 (5):471-478, https://www.jstage.jst.go.jp/article/jts/28/5/28_5_471/_article

NYU Langone Medical Center 2013, Wormwood, http://www.med.nyu.edu/content?ChunkIID=111819

Olsen RW 2000, Absinthe and γ-aminobutyric acid receptors, PNAS 97(9), http://www.pnas.org/content/97/9/4417.short

Omer B et al 2007, Steroid-sparing effect of wormwood (Artemisia absinthium) in Crohn’s disease: A double-blind placebo-controlled study, Phytomedicine 14(2-3):87-95, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0944711307000025

Padosch SA et al 2006, Absinthism: a fictitious 19th century syndrome with present impact, Substance Abuse Treatment, Prevention and Policy 10, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16722551

Parekh HS et al 2009, A new dawn for the use of traditional Chinese medicine in cancer therapy, Molecular Cancer 8(21), http://www.molecular-cancer.com/content/8/1/21

Patocka J et al 2003, Pharmacology and toxicology of absinthe, Journal of Applied Biomedicine 1:199-205, http://www.zsf.jcu.cz/jab/1_4/patockabs.pdf?set_language=cs

Plants for a future 2013, Artemisia absinthium, http://www.pfaf.org/user/Plant.aspx?LatinName=Artemisia+absinthium

Shafi G et al 2012, Artemisia absinthium (AA):  a novel potential complementary and alternative medicine for breast cancer, Molecular Biology Reports 39(7):7373-7379, http://link.springer.com/article/10.1007/s11033-012-1569-0

Shams M et al 2011, Topical anti-nociceptive effects of Artemisia absinthium extract in male mice, ISHS Acta Horticulturae 964, http://www.actahort.org/books/964/964_31.htm

Stanford University 2013, Trichinosis, http://www.stanford.edu/group/parasites/ParaSites2005/Trichinella/trich.html

Tariq KA et al 2009, Antihelmitic activity of extracts of Artemisia absinthium against ovine nematodes, Veterinary Parasitology 160(1-2):83-88, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304401708006079

WebMD 2013, Wormwood, http://www.webmd.com/vitamins-supplements/ingredientmono-729-WORMWOOD.aspx?activeIngredientId=729&activeIngredientName=WORMWOOD

Weisbord SD et al 1997, Poison on line – Acute renal failure caused by oil of wormwood purchased through the Internet, The New England Journal of Medicine 337:825-882, http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJM199709183371205

Cnidium monnieri - kasvi

Thomsom GE (2010) ja Yeo SS et al (2012) mukaan kasvit ovat olleet lääkkeenä ja pääasiallinen sairauksien hoitomuoto muinaisista ajoista alkaen aina tähän päivään asti ja joitakin perinteisiä yrttilääkkeitä on käytetty yli 2000 vuotta ^{15, 17}. Thomsom GE (2010) ja Yeo SS et al (2012) mukaan noin 5000 kasvilajia käytetty perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä tuhansia vuosia, joiden ajatellaan omaavan terapeuttisia ominaisuuksia ^{15, 17}. Thomsom GE (2010) mukaan yli 140 uutta lääkettä on alkuperältään suoraan tai epäsuorasti johdettu Kiinan lääkinnällisistä kasveista käyttäen nykyaikaisia tieteellisiä menetelmiä hyväksyen täten näiden kasvien tärkeyden lääkelähteenä ¹⁵. Yksi näistä kasveista on Cnidium monnieri.

Qin L et al (2003), Chou S et al (2007), Shahelian R (2013) ja WebMD (2013) – nettisivuston mukaan Cnidium monnieri – kasvia on käytetty perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä tuhansia vuosia sekä useita vuosia kliinisessä hoidossa ^{1, 2, 3, 7, 8, 10}. Eviran (2013) mukaan Cnidium monnieri – kasvi on kuitenkin luokiteltu uuselintarvikkeeksi, koska sillä ei ole ollut merkittävää kaupallista käyttöä ennen vuotta 1997 Euroopassa ¹⁶.

Qin L et al (2003) mukaan Cnidium monnieri – kasvin hedelmää käytetään perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä hoitamaan tulehduksia ja gynelogisia sairauksia kuten emätintulehdus ³ ja vastaavasti Yeo SS et al (2012) mukaan Cnidium monnieri – kasvin siemeniä käytetään hoitamaan haavoja, keltaista vuotoa emättimestä (emätintulehdus), peräpukamia, syyhyä, munuaisongelmia, reumatismia ja lisäämään kuukautisvuotoa ¹⁷. WebMD (2013) – nettisivuston ja Shahelian R (2013)  mukaan kyseistä kasvia käytetään sisäisesti mm. nostamaan seksuaalista suorituskykyä, seksiviettiä, hoitamaan erektiohäiriötä , hoitamaan hedelmättömyyttä hoitamaan syöpää, osteoporoosia ja sieni ja bakteeritulehduksia ja lisäämään energiaa ^1,8. Yeo SS et al (2012) mukaan Cnidium monnieri – kasvi omaa kyvyn toimia lukuisia mahdollisia patogeenisiä bakteereja vastaan ¹⁷.

Qin L et al (2003), Sun F et al (2009) ja Shin E et al (2011)  mukaan kyseisellä kasvilla on kuvattu olevan useita terveysvaikutteisia toimintoja kuten mm. tulehdusta alentava, osteoporoosia ehkäiseviä (etenkin naisten aikaisessa menopausissa) ja syöpää ehkäiseviä vaikutuksia ^{3, 6, 10}.

Chou S et al (2007) mukaan Cnidium monnieri – kasvin fytokemikaali (Osthol, kumariiniyhdiste) on lupaava antitiumoraalinen yhdiste ². Lisäksi Chen ZC et al (1988) mukaan fytokemikaali (Osthol) näyttää estävän passiivista kutaanista anafylaksiaa (PCA) ja sen on osoitettu antavan huomattavaa suoja vaikutusta keuhkoputkiastmaa vastaan histamiinin hengitysaltistuksessa ⁴. Vastaavasti Xiao XL et al (2002) mukaan  fytokemikaali (Osthol) on todennäköisesti yhtä tehokas kuin 17β-estradioli hoitamaan luukatoa ⁵. Sun F et al (2009) mukaan fytokemikaali (Osthol) saattaisi estää alkoholin indusoimaa rasvamaksaa ¹⁰.  Shin E et al (2011) mukaan kyseisen kasvin tietyillä kumariiniyhdisteillä (Osthol ja Imperatorin) on antifibrioosi vaikutus maksan stellate soluissa ⁶. He W et al (2008) ja Chaoa X et al (2010) mukaan Cnidium monnieri – kasvin fytokemikaalilla (Osthol) voi olla hyödyllisiä vaikutuksia aivohalvausta vastaan ^{9, 14}.  Hai-Jie J et al (2010) mukaan fytokemikaalilla (Osthol) on potentiaalisia terapeuttisia vaikutuksia vaskulaarisen dementian hoidosta johtuen todennäköisesti sen antioksidanttisista ja solukuolemaa ehkäisevästä toiminnasta ¹¹. Tang D et al (2010) mukaan fytokemikaali (Osthol) voisi olla potentiaalinen anabolinen aine stimuloimaan luunmuodostumista ja estämään estrogeenin puutoksesta aiheutuvaa luukatoa ¹². Yun S et al (2013) mukaan fytokemikaali (Osthol) parantaa selviytymismahdollisuuksia selviytyä patogeenisestä akuutista keuhkovauriosta ¹⁹. Luszczki JJ et al (2003) mukaan kumariiyhdisteistä (Osthol ja Imperarin) on huomattu positiivisia vaikutuksia kohtausten tukahduttamiseen, melko samanlaisia vaikutuksia kuin epilepsian estolääkityksellä valproaatilla ⁷. Xuejun Y et al (1991) mukaan Cnidium monnieri – kasvin fytokemiikaalit (bergapten, isopimpinellin, imperatorin, xanthotoxol ja xanthotoxin) omaavat estovaikutuksen alfatoksiini B1 mutageenisyydelle ²⁰. Zhang Y et al (2007) ja Zhang Y et al (2008) mukaan fytokemikaali osthol omaa terapeuttisia vaikutuksia rasvaisen maidon indusoimalle rasvamaksassa ^{26, 27}. Oh H et al (2002) mukaan Cnidium monnieri – kasvi omaa maksaa suojelevan vaikutuksen takriinin (lääke Alzheimer-tautiin) indusoimaa maksatoksisuutta vastaan ²⁸.

Wang Z et al (2012) mukaan Cnidium monnieri – kasvin kumariiniyhdisteet ovat potentiaalinenhyönteismyrkky hyönteismyrkkyresistenssin omaaville moskiittopopulaatiolle ¹³.

Shin E et al (2011) mukaan Cnidium monnieri – kasvia käytetään yhdessä muiden yrttien kanssa hoitamaan hedelmättömyyttä, impotenssia ja osteoporoosia ⁶. Yuan J et al (2004) mukaan  Cnidium monnieri – kasvin fytokemikaalilla (osthol) voi olla androgeenin ja gonadotropiinien kaltaisia vaikutuksia ²¹. Ascoli P et al (2006) mukaan gonadotropiinien puute elimistössä johtaa miehillä hedelmättömyyteen ja impotensiin ²⁴ sekä PCASRM (2008) mukaan naisilla hedelmättömyyteen ²⁵.  Chen CY (2009) mukaan  Cnidium monnieri – kasvia on käytetty erektion toimintahäiriön hoidossa muinaisesta Han dynastian ajalta asti (201 BC –AD220) ²².  Examine.com (2013) sivuston mukaan Cnidium monnieri – kasvia kumariiniyhdisteet näyttäisivät toimivan potenssilääkkeen viagran tavoin, vaikkaan sitä ei ole vielä todistettu vielä ²³.  Vastaavasti Health Service Executive – kirjan mukaan Cnidium monnieri – kasvi parantaa libidoa, lisää kestävyyttä, lisää seksuaalienergiaa ja pidentää erektion kestoa ¹⁸.

WebMD (2013) – nettisivuston mukaan kyseinen kasvi on hyödyllinen kehonrakennuksessa ¹.

1.       WebMD 2013, Cnidium, http://www.webmd.com/vitamins-supplements/ingredientmono-1098-CNIDIUM.aspx?activeIngredientId=1098&activeIngredientName=CNIDIUM

2.       Chou S et al 2007, Antitumor effects of Osthol from Cnidium monnieri: an in vitro and in vivo study, Phototherapy Research 21(3):336-230, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ptr.2044/abstract

3.       Qin L et al 2003, Total coumarins from fruit of Cnidium monnieri L inhibit formation and differentiation of multinucleated osteoclast of rats, Acta Pharmacology 24(2):181-186, http://www.chinaphar.com/1671-4083/24/181.htm

4.       Chen ZC et al 1988, The Anti-allergic activity of Osthol extracted from the fruits of Cnidium monnieri (L.), Yao Xue Xue Bao 23(2):96-99, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3188927

5.       Xiao XL et al 2002, Effects of Osthole on Postmenopausal Osteoporosis Using Ovariectomized Rats; Comparison to the Effects of Estradiol, Biological and Pharmaceutical Bulletin 25(6):738-742, https://www.jstage.jst.go.jp/article/bpb/25/6/25_6_738/_article

6.       Shin E et al 2011, Antifibrotic activity of coumarins from Cnidium monnieri fruits in HSC-T6 hepatic stellate cells, Journal of Natural Medicines 65(2):370-374, http://link.springer.com/article/10.1007/s11418-010-0485-7#

7.       Luszczki JJ et al 2003, Anticonvulsant and acute neurotoxic effects of imperatorin, osthole and valproate in the maximal electroshock seizure and chimney tests in mice: A comparative study, Epilepsy Research 85(2-3):293-299, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19406619

8.       Shaelian R 2013, Cnidium monnieri herb and extract for better sexual pleasure, http://www.raysahelian.com/cnidium.html

9.       Chaoa X et al 2010, Neuroprotective effects of osthole against acute ischemic stroke on middle cerebral ischemia occlusion in rats, Brain research 1363:206-211, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0006899310020573

10.   Sun F et al 2009, Inhibitory effect of osthole on alcohol-induced fatty liver in mice, Digestive and Liver Disease 41(2):127-133, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1590865808000315

11.   Hai-Jie J et al, Osthole improves chronic cerebral hypoperfusion induced cognitive deficits and neuronal damage in hippocampus, European Journal of Pharmacology 636(1-3):96-101, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0014299910002359

12.   Tang D et al 2010, Osthole stimulates osteoblast differentiation and bone formation by activation of β-catenin–BMP signaling, Journal of Bone and Mineral Research 25(6):1234-1245, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/jbmr.21/full

13.   Wang Z et al 2012, Larvicidal activity of Cnidium monnieri fruit coumarins and structurally related compounds against insecticide-susceptible and insecticide-resistant Culex pipiens pallens and Aedes aegypti, Pest Management Science 68(7):1041-1047, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ps.3265/abstract?deniedAccessCustomisedMessage=&userIsAuthenticated=false

14.   He W et al 2008, Protective effects of Osthole on cerebral ischemia-reperfusion injury in rats and its mechanism, Chinese Pharmacological Bulletin 2008 – 11, http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-YAOL200811035.htm

15.   Thomsom GE 2010, Further consideration of Asian medicinal plants in treating common chronic diseases in the West, Journal of Medicinal Plants Research 4(2):125-130, http://www.academicjournals.org/jmpr/pdf/pdf2010/18Jan/Thomson.pdf

16.   EVIRA 2013, Uuselintarvikkeet, http://www.evira.fi/portal/31350

17.   Yeo SS et al 2012, Anti-quorum sensing and antimicrobial activities of some traditional Chinese medicinal plants commonly used in South-East Asia, Malaysian Journal of Microbiology 8(1):11-20, http://web.usm.my/mjm/issues/vol8no1/Research%203.pdf

18.   Health Service Executive, Psychoactive substances – a guide to ethnobotanical plants and herbs, synthetic chemicals, compounds and products, page 55, http://www.drugs.ie/resourcesfiles/guides/Psychoactive_substances_low_res.pdf

19.   Yun S et al 2013, Osthole protects lipopolysaccharide-induced acute lung injury in mice by preventing down-regulation of angiotensin-converting enzyme 2, European Journal of Pharmaceutical Sciences 48(4-5):819-824, http://yadda.icm.edu.pl/yadda/element/bwmeta1.element.elsevier-4ae35c1f-bb91-3fdd-8ef7-903c9ce0e676

20.   Xuejun Y et al 1991, A study on the antimutagenicity of chemical compounds extracted from Cnidium monnieri (L.) Cuss used in Chinese Traditional Medicine, Carcinogenisis, Teratogenesis & Mutagenesis 11(2):5-71, http://www.cropwatch.org/FC's%20A-Z%20listing%20v%201.06.pdf

21.   Yuan J et al 2004, Effects of osthol on androgen level and nitric oxide synthase activity in castrate rats, Journal of Chinese Medical Materials (Zhong Yao Cai) 27(7):504-506, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15551966

22.   Chen CY 2009, Computational screening and desing of traditional chinese medice (TCM) to block phosphodiestrase-5, Journal of Molecular Graphics & Modelling 28(3):261-269, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19747866

23.   Examine.com 2013, Cnidium monnieri, http://examine.com/supplements/Cnidium+Monnieri/#ref51

24.   Ascoli P et al 2006, Hypopituitarism, Pituitary 9(4):335-342, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17077946

25.   PCASRM (The Practice Committee of the American Society for Reproductive Medicine) 2008,Use of exogenous gonadotropins in anovulatory women: a technical bulletin, Fertility and Sterility 90(3):s7-s12,   http://www.asrm.org/uploadedFiles/ASRM_Content/News_and_Publications/Practice_Guidelines/Technical_Bulletins/Use_of_exogenous(1).pdf

26.   Zhang Y et al 2007, Therapeutic effect of osthole on hyperlipidemic fatty liver in rats, Acta Pharmacologica Sinica 28(3):398-403, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17303003

27.   Zhang Y et al 2008, Osthole regulates enzyme protein expression of CYP7A1 and DGAT2 via activation of PPAR alpha/gamma in fat milk-induced fatty liver rats, Journal of Asian Natural Products Research 10(7-8):807-812, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18696335

28. Oh H et al 2002, Sesquiterpenes with hepatoprotective activity from Cnidium monnieri on tavrine-induced cytotoxity in Hep G2 cells, Planta Medica 68(8):748-749, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12221602

Nangai-pähkinät (Canarium indicum)

Nevenimo et al (2007), McClatchey et al (2006),  Thomson et al (2006) ja FDA (2005) mukaan Nangai -pähkinäpuita on viljelty Melanesian alueilla tuhansia vuosia ja ne ovat erittäin tärkeänä perinteisenä ja jokapäiväisesenä ravintona ja lääkkeenä Melanesian alueella ^{1, 3, 5, 15} ja silti EVIRAN (2013) mukaan Nangai – pähkinä kuuluu uuselintarvikkeisiin, koska sillä ei ole ollut kaupallista asemaa Euroopassa ennen vuotta 1997 ⁶. Perustuuko Eviran mukaan uuselintarvike status vuonna European Commission (2000) päätökseen, jolloin ei annettu uuselintarvikelupaa Nangai – pähkinälle puutteellisten selvitysten johdosta ¹⁴. Kuitenkin Codex Alimentarius Commission E (2012) mukaan Nangai – pähkinöitä voidaan käyttää elintarvikkeena tuoreena ja kuivattuna, mutta muiden osien käyttö elintarvikkeena on kielletty toistaiseksi ¹¹. Vastaavasti Orwa et al (2009) ja PFS (2010) mukaan siitä voidaan käyttää nuoret vihreät versot salaattina, hedelmät ja siemenet (Nangai – pähkinä) ^{4, 10}. Hermann (2009) mukaan uuselintarvikelaki vaikeuttaa kehittyvien maiden perinteisten ravintokasvien vaihtokauppaa maailman markkinoilla ja estää kehitysmaiden ruokatalouden kehittymistä negatiivisesti ⁷.  

Nevenimo et al (2008) mukaan paikalliset kuluttajat kuluttaisivat enemmän Nangai – pähkinöitä kaupoista, mikäli paikalliset viljelijät tuottaisivat niitä enemmän ⁸.  Vastaavasti Leakey et al (2008) ja Wallace (2013) mukaan Nangai – pähkinäpuiden viljely yhdessä kaakao- ja kookospuiden kanssa parantaa pientilallisten toimeentuloa ^{12, 13}. Lisäksi Thomsom AJ et al (2006) mukaan ne toimivat hyvinä tuulen rikkojina hedelmäviljelmillä ¹.

FDA (2005) ja PFS (2010) mukaan Nangai – pähkinät ovat merkittävä proteiinin (14 %) ja rasvan (75 %) lähde paikallisessa ruokavaliossa ja niitä on kulutettu tuoreeltaan, kuivattuna tai paahdettuina tai lisätty muihin ruokiin antamaan makua ^{3, 4}. FDA (2005) mukaan Nangai – pähkinät on jauhettu ja jauhetta on käytetty seremonian ruoan aineosana ja perinteisissä juhlissa ³. FDA (2005) mukaan luonnon kypsiä siemeniä voidaan käyttää imeväisikäisten maidon ainesosana ³. FDA (2005) mukaan päivittäinen kulutus Nangai – pähkinöille olisi 70 g/vrk ³. Djarkasi et al (2011) mukaan Nangai -pähkinöitä voidaan käyttää funktionaalisena ruokana johtuen sen korkeasta antioksidantti aktiivisuudesta ².

Elevitch (2006) ja Orwa et al (2009) mukaan Nangai – pähkinäpuun kuorta käytetään perinteisenä lääkkeenä rintakivun ja oksentelun hoitoon sekä nuoria lehtiä syyhyn ja ruokamyrkytyksen (ciguatera) hoitoon ^{9, 10}. 

Nangai –pähkinä kuuluu perinnekasveihin, joilla on pitkä käyttöhistoria ihmishistoriassa ravintona ja lääkkeenä. Knudsena I et al (2008) mukaan yli 7000 kasvia käytetään perinteisinä elintarvikkeina ympäri maailmaa ja Euroopassa noin 300 kasvia perinteisinä ruokakasveina ¹⁶.  Mielestäni perinnehistorian vuoksi Nangai -pähkinöillä ja sen muiden osien käytöllä ei pitäisi olla niin sanottua uuselintarvikestatusta vaan uuselintarvikestatus poisteittaisiin Nangai - pähkinöiltä ja kaikilta muilta perinnekasveilta.  

1.      Thomsom AJ et al. 2006, Canarium indicum var. indicum and Canarium harveyi (Canarium nut), Specific Profiles for Pacific Island Agroforestry, http://www.agroforestry.net/tti/Canarium-canariumnut.pdf

2.      Djarkasi GSS et al 2011, Analysis of bioactive compound in Canarium nut ( Canarium indicum L), Tropical Plant Curriculum Project, in cooperation with USAID – Texas A&M University,  http://seafast.ipb.ac.id/tpc-project/wp-content/uploads/2012/07/tpc-kenari.pdf

3.      FDA 2005, Pre-market notification, new dietary ingredient notification Canarium indicum oil, http://www.fda.gov/ohrms/dockets/dockets/95s0316/95s-0316-rpt0289-04-vol227.pdf

4.      PSF Pardi Fact Sheet 2010, South pacific Canarium poised to become more than just nuts, http://www.qaafi.uq.edu.au/content/Documents/pardi/Pardi_FS06_CNuts_ud270112.pdf

5.      Nevenimo T et al 2007, Domestication potential and marketing of Canarium indicum nuts in the Pacific: 1 A literature review, Agroforestry Systems 69(2):117-134 http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10457-006-9024-7#

6.      EVIRA 2013, Uuselintarvikkeet, http://www.evira.fi/portal/31350

7.      Hermann M 2009, The impact of the European novel food regulation on trade and food innovation based on traditional plant foods from countries, Food Policy 34(6):499-507, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0306919209001079

8.      Nevenimo T et al 2008, Domestication potential and marketing of canarium indicum nuts in the pacific: Producer and consumer surveys in papua new quinea (east new Britain), Forest, Trees and Livelihoods 18(3), http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/14728028.2008.9752635

9.      Elevitch CR 2006, Traditional Trees of Pacific Islands, their culture, environment and use, Permanent Agriculture Resources, page 217

10.  Orwa et al 2009, Canarium Indicum, Agroforestry Database 4.0, http://www.worldagroforestry.org/treedb2/AFTPDFS/Canarium_indicum.pdf

11.  Codex Alimentarius Commission E 2012, Joint FAO/WHO food standards programme, FAO/WHO coordinating committee for north America and the south west pacific, Discussion paper on the development of standard for galip nut, ftp://ftp.fao.org/codex/meetings/CCNASWP/ccnaswp12/na12_14e.pdf

12.  Leakey R et al 2008, Characterization of tree to tree variation in morphological, nutritional and medicinal properties of Canarium indicum nuts, Agroforestry Systems 73(1):77-87, http://link.springer.com/article/10.1007/s10457-007-9103-4#

13.  Wallace H 2012, Domesticating the rainforest: Commercial nuts from rainforest trees of Australia and South Pacific,  Chronica Horticulturae 52(2), http://www.ihc2014.org/download/media/chronica_horticulturae/Domesticating%20the%20Rainforest.pdf

Alfalfan idut

Nykyään kasvava suuntaus kasvattaa ituja luonnollisena ravintona itselleen ja muille ravinnoksi. Itujen kasvattaminen on halpaa ja edullista ravintoa ilman lisäaineita. Samalla saadaan parannettua merkittävästi ravinnon ravitsemuksellista ja terveydellistä laatua.  [Plaza L et al 2003] Alfalfan idut tarjoaa hyvän ravitsemuksellisen lähteen useille ravintoaineille, mutta ei kuitenkaan voida kutsua superravinnoksi [Hamilton JM et al 1979].

Alfalfa siemenen itäessä siihen muodostuu 1250 kertaisesti A-vitamiinia ja 10 kertaiseksi C-vitamiinipitoisuus [Plaza L et al 2003]. Välttämättömien aninohappojen määrä Alfalfan iduissa on merkittävästi korkeampi kuin siemenissä 72 tunnin idätyksen jälkeen. Riboflaviini (B₂-vitamiini) on kolme kertaa korkeampi verrattuna itämättömään siemeneen. [Hamilton JM et al 1979] Alfalfa kasvisolut sisältävät D₂ ja D₃-vitamiinia. Kumpikin D-vitamiinimuoto esiintyy auringonvalossa kasvaneilla ja kun kasvi on altistettu UVB-lampulla kasvuvaiheessa. [Horst EL et al 1984]  Tuore alfalfa sisältää merkittävästi enemmän kobalamiinia eli B₁₂-vitamiinia verattuna kuivattuun (viidesosa jäljellä) [Bickoff EM et al 1950]. Alfalfa toimii mm. Rhizobium meliloti – bakteerin kanssa yhteistyössä, joka tuottaa kobolttia sisältävää koentsyymiä nimeltä 5,6-dimethylbenzimidazolycobamide (DBC)  [Kliewer M et al 1963, Dakora FD et al 1993].

Alfalfan idut sisältävät yhtenä osana L-canavaniini sulfaattia (L-canavanine sulfate), joka voi aiheuttaa SLE (systematic lupus erythematous) kaltaista syndroomaan [Malinow MR et al 1982]. Alfalfa itujen L-canavaniini voi pahentaa SLE-syndrooman oireita tai aiheuttaa sitä annoskoosta riippuen [Alcocer-varela J et al 1985, Brown DL et al 2002]. Ihmisiä, jotka omaavat SLE- autoimmuunisairauden tulisi välttää Alfalfan ituja suurissa määrin [Rall CL et al].

Alfalfa itujen L-canavaniini voi lisätä eliniän odotetta [Brown DL et al 2002, Brown DL et al 2005], koska sillä on osoitettu olevan  aktiivisuus lukuisia  syöpiä vastaan [Rosenthal GA et al 2000]. L-canavaniini on yleinen ei-proteiinien aminohappo, jota on löydetty alfalfan iduista, härkäpavuista ja useista papukasveista [Brown DL et al 2005]. L-canavaniini voi blokata typpioksidi synteesiä, häiritä normaalia ammoniakin hävittämistä ja estää normaalia lisääntymistä [Brown DL et al 2005].

SLE –taudin hoidossa oleellisinta on vähäkalorinen ja vähärasvainen ruokavalio [Corman LC 1985]. SLE on yksi useista autoimmuunisairauksista, jonka takana ovat useat kemikaalit. [Hess EV 2002] Hydratsiini lisää SLE-autoimmuunisairauden mahdollisuutta [Reidenberg MM et al 1983], kuten useat hydratsiinia sisältävät lääkkeet [Weber WW et al]. Tartratsiini, trikloorietyleeni ja DDT (diklooridifenyylikloorietaani):n hajoamistuote diklooridifenyylikloorietyleeni (DDE) lisää myös SLE-autoimmuunitaudin puhkeamista [Hess EV 2002, Cooper GS et al 2009, Petryn O et al 2013]

Alfalfan itujen sapoiinit estävät tehokkaasti Tricoderma viride- homesienen kasvua [Story JA et al 1984]. Tricoderma spp. -homesiennet ovat tunnustettu ihmispatogeeneiksi, etenkin immuunipuutospotilailla [Munoz FM et al 1997, Walsh TJ et al 2004]. Tricoderma spp. –homesienet viihtyvät kosteusvaurioituneissa rakennusmateriaaleissa [Andersen B et al 2011].

Alfalfan itujen sapoiinit estävät kolestrolin imeytymistä ja pitävät elimistön kolestroolin terveellä tasolla [Khaleel AE et al 2005]. Alfalfan idut sisältävät runsaasti kasviestrogeeniä nimeltään coumestroli [Jacob DA et al 2001, Khaleel AE et al 2005]. 

Itämättömät alfalfan siemenet sisältävät putreskiinia, cadaveriinia, histamiinia, sperdimiinia ja spermiinia. Bioaktiiviset amiinitasot ovat alfalfa iduissa kaksi kertaa korkeammat kuin itämättömissä siemenissä ja idättäminen 20 ºC pimeässä antaa biogeenisten amiinien osalta alhaisimmat tasot.  [Frias J et al 2007]

Lähteet:

Alcocer-varela J et al 1985, Effects of L-canavanine on t cells may explain the induction of systematic lupus erythematosus by alfalfa, Arthritis & Rheumatism 28(1):52-57, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/art.1780280109/abstract

Andersen B et al 2011, Associations between Fungal Species and Water-Damaged Building Materials, Applied and Environmental Microbiology 77(12):4180-4188, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3131638/

Bickoff EM et al 1950, The occurrence of vitamin B12 and other growth factors in alfalfa, Archives of Biochemistry 28(2):242-252, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14777590

Brown DL et al 1998, Does L-canavanine ingestion induce murine SLE?, Journal of Nutritional immunology 5(3-4),  http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1300/J053v05n03_02

Brown DL et al 2005, Canavanine-induced longevity in mice may require diets with greater than 15,7 % protein, Nutrition & Metabolism 2(7), http://www.biomedcentral.com/content/pdf/1743-7075-2-7.pdf

Cooper GS et al 2009, Evidence of autoimmune-related effects of trichloroethylene exposure from studies in mice and humans, Environmental Health Perspectives 117(5):692-702, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2685829/

Corman LC 1985, The role of diet in animal models of systemic lupus erythematosus: Possible implications for human lupus, Seminars in Arthritis and Rheumatism 15(1):61-69, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0049017285900101

Dakora FD et al 1993, Alfalfa (medicago sativa L.) root exudates contains isoflavonoids in the presence of Rhizobium meliloti, Plant Physiology 101(3):819-824, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12231731

Frias J et al 2007, Biogenic amines and HL60 citotoxicity of alfalfa and fenugreek sprouts, Food Chemistry 105(3):959-967, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0308814607004001

Hamilton JM et al 1979, Germination and nutrient composition of alfalfa seeds, Journal of Food Science 44(2):443-445, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2621.1979.tb03807.x/abstract

Hess EV 2002, Environmental chemicals and autoimmune disease: cause and effect, Toxicology 181-182(27); 65-70, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0300483X02002561

Horst EL et al 1984, The isolation and identification of vitamin D2 and vitamin D3 from Medicago sativa (alfalfa plant), Achieves of Biochemistry and Biophysics 231(1):67-71, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6326678

Jacob DA et al 2001, Coumestrol antagonizes neuroendocrine actions of estrogen via the estrogen receptor α, Experimental Biology and Medicine 226(4):301-306, http://ebm.rsmjournals.com/content/226/4/301.full

Khaleel AE et al 2005, Study of hypocholesterolemic and antiatherosclerotic properties of Medicago sativa L. cultivated in Egypt, Journal of Food and Drug Analysis 13(3):212-218, http://www.researchgate.net/publication/232274645_Study_of_Hypocholesterolemic_and_Antiatherosclerotic_Properties_of_Medicago_sativa_L._Cultivated_in_Egypt?ev=pub_cit_inc

Kliewer M et al 1963, Identification of cobamide coenzyme in nodules of symbiots & isolation of the B12 coenzyme from Rhizobium meliloti, Plant Physiology 38(1):55-56, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC549878/

Malinow MR et al 1982, Systemic lupus erythematosus-like sydrome in monkeys fed alfalfa sprouts:role of a nonprotein amino acid, Science 23 216(4544): 415-417, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7071589

Munoz FM et al 1997, Trichoderma longibrachiatum infection in a pediatric patient with aplastic anemia, Journal of Clinical Microbiology 35(2):499-503, http://jcm.asm.org/content/35/2/499.short

Petryn O et al 2013, Occupational and environmental exposures in lupus and systemic sclerosis, The Journal of Musculoskeletal Medicine 27(10), http://www.musculoskeletalnetwork.com/display/article/1145622/1691649

Plaza L et al 2003, Nutritional and health-related compounds in sprouts and seeds of soybean (Glycine max), wheat (Triticum aestivum L) and alfalfa (Medicago sativa) treated by a new drying method, European Food Research and Technology 316(2):138-144, http://link.springer.com/article/10.1007/s00217-002-0640-9

Rall CL et al, Diet and lupus: Fact versus Fiction, http://www.bclupus.org/reference_library/Articles%20-%20Lighthouse%20&%20other%20sources/20011001-Rall%20Laura%20C%20PhD%20RD%20Roubenoff%20Ronenn%20MD%20MHS-Diet%20and%20Lupus%20Fact%20vs%20Fiction.pdf

Reidenberg MM et al 1983, Lupus erythematosus-like disease due to hydrazine, The American  Journal of Medicine 75(2):367-370, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6683928

Rosenthal GA et al 2000, The natural abundance of L-canavanine, an active anticancer agent, in alfalfa, Medicago sativa (L.), Pharmaceutical Biology 38(1):1-6, http://informahealthcare.com/doi/abs/10.1076/1388-0209(200001)3811-BFT001

Story JA et al 1984, Interactions of alfalfa plant and sprout saponins with cholesterol in vitro and in cholesterol-fed rats, The American Journal of Clinical Nutrition 39(8):917-927, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6720621

Walsh TJ et al 2004, Infections due to emerging and uncommon medically important fungal pathogens, Clinical Microbiology and Infection 10(1):48-66, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1470-9465.2004.00839.x/full

Weber WW et al, Pharmacogenetic studies on the drug-related lupus syndrome, Differences in antinuclear antibody development and drug-induced DNA damage in rapis and slow acetylator animal models, http://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/37756/1780240801_ftp.pdf?sequence=1

Idätetty riisi –ikivanha lääke

Aasiassa riisi tunnetaan elämän viljana, jolla on lääkinnällistä arvoa. Idätetyn riisin lääkinällinen arvo on tunnustettu 2 800 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja tunnetaan edelleen. [Ahuja U et al 2008] Idättämättömien riisien kuten muiden viljojen jyvät voivat johtaa heikkoon ravinteiden imeytymiseen. Epätäydellisesti sulamattomat proteiinit voivat ärsyttää suolistoa johtaen tulehdukseen ja allergiseen reaktioon. Idätetty riisi on helpommin sulavammassa muodossa [Patil SB et al 2011].

Ruskea riisi on loistava mineraalien, kuten raudan, sinkin, mangaanin, seleenin ja magnesiumin lähde. Se sisältää huomattavasti proteiinia, ravintokuitua, E-vitamiinia. B-vitamiineja, tyydyttymättömiä rasvahappoja, γ-oryzanilia, γ-aminobutyyrihappoa (GABA), antioksidantteja, fenoliyhdisteitä ja muita kasvikemikaaleja. [Patil SB et al 2011, Bulatao RM et al 2012] Idätetystä riisistä on löydetty B12-vitamiinia [Faberová I et al 2004].

Idätetystä ruskeasta riisitä on tulossa yksi suosituimmista iduista johtuen sen ravinnerikkaudesta, pehmeydestä ja makeudesta verrattuna itämättömään riisiin. Ruskea riisi edellyttää 24 tunnin liotusta käynnistääkseen itämisreaktion. Idättäminen suunnattomasti parantaa ravitsemuksellista laatua ruskealla riisillä. Iätetyssä riisissä on kymmenen kertaa enemmän GABA:a, lähes neljä kertaa enemmän ravintokuitua, E-vitamiinia, niasiinia ja lysiinia ja kolme kertaa enemmän thiamiinia, pyridoksiinia ja magensiumia kuin jauhetussa riisissä ja siinä on enemmän ferulahappoa (126%), kokonais ravinto kuitua (145%), liukoista kuitua (120 %) ja liukenematonta kuitua (150 %) kuin itämättömässä ruskeassa riisissä. [Patil SB et al 2011, Bulatao RM et al 2012]. Ruskean riisin GABA pitoisuus saadaan parhaimmaksi, kun rusekaa riisiä liotetaan 30 ºC vedessä 3 h ja idättää 21 h. Idätetty riisi parantaa immuunisysteemiä, alentaa verenpainetta, estää syöpäsolujen kehitymistä ja käytetään masennuksen hoidossa [Patil SB et al 2011]. GABA muodostuu 0,01 – 0,1 mg grammaa kohden ja proteiinia 10,1 – 15,2 mg grammaa kohden. 

GABA imeytyy ihmisen suoliston epteelisoluissa [Thwaite DT et al 2000]. GABA tunnetaan rentouttaja, ahdistuksen vähentäjänä ja immuniteettia lisäävänä [Abdou AM et al 2006]. 

Riisi liotetaan 35 – 40 ºC vedessä 10 – 12 h, jonka jälkeen vesi vaihdetaan ja liotetaan edelleen 20-24 h vaihtaen vesi 3 – 4 tunnin välein estääkseen fermentaation (voi syntyä epämielyttävää hajua) ja ylläpitääkseen yhtenäisen vesilämpötilan. Kun riisin idut ovat 0,5 – 1 mm pitkiä, ravinnepitoisuudet ovat korkeimmillaan. Kuivaaminen ei vaikuta ravinnetasoihin. [Patil SB et al 2011].

Lähteet

Abdou AM et al 2006, Relaxation and immunity enhancement effects of y-aminobutyric acid (GABA) administration in humans, BioFactors 26(3):201-208, http://iospress.metapress.com/content/5fhxeck4pv5q2218/

Ahuja U et al 2008, Rice – A nutraceutical, Asian Agri-History 12(2):93-108, http://www.indiaenvironmentportal.org.in/files/Asian%20Agri-%20History.pdf

Bulatao RM et al 2012, Phytochemical and functional properties of Philippine sprouted brown rice (Oryza sativa L.) and its potential as base ingredient for functional beverages, Philpp Agric Scientist 95(3):225-235

Faberová I et al 2004, Advances in Buckwheat Research, Proceeding of the 9th international symposium on buckwheat, Congress Centre, University of Agriculture, Prague - Suchdol

18-22 August 2004

Patil SB et al 2011, Germinated brow rice as a value added rice product: a review, Journal of food Science and Technology 48(6):661-667, http://link.springer.com/article/10.1007/s13197-011-0232-4

Thwaite DT et al 2000, Gamma-aminobutyric acid (GABA) transport across human intestinal epithelial (caco-2) cell monolayers, British Journal of Pharmacology 129(3):457-464, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1038/sj.bjp.0703069/full