Venäjänjuuri (Eleutherococcus senticosus)

Yleistä

Useita lääkinnällisiä kasveja on käytetty toonisena yrttinä, jotka ovat osoitettu parantamaan käyttäjän sietokykyä erilaisiin stressitilanteisiin [Deyama T et al 2001]. Erityisesti luonnollisia, aitoja tuotteita ns. vihreitä lääkkeitä pidetään terveellisempänä sekä vaarattomampina tai turvallisempina kuin synteettisiä lääkkeitä. Perinteisiä lääkinnällisiä yrttejä käytetään hallitsemaan ja hoitamaan yhä useampia kroonisia patologisia sairauksia ja toisekseen niillä on kyky torjua antibiooteille resistansseja mikrobeja. [Yan-Lin S et al 2011]  Ihminen on käyttänyt kasveja ja muita luonnontuotteita hoitaakseen sairauksia ja parantamaan kehon toimintoja ja estämään sairauksia muinaisista ajoista lähtien [Rudorf DC 2000]

Lääkekasviluettelon mukaan venäjänjuuri on lääkekasvi [Fimea 2013]. Venäjänjuuresta on tehty yli 1 000 tieteellistä julkaisua sen lääkinnällisistä ominaisuuksista [EMEA 2008]. Lääkkeeksi hyväksytty venäjänjuuri on ainoa kasvi 38 muusta kasvisukuun kuuluvasta lajista, jotka kaikki omaavat bilogisesti aktiivisia yhdisteitä [Ciesla L et al 2011].

Venjänjuurta on käytetty vuosisatoja mm. Kiinassa, Koreassa, Japanissa ja Venäjällä [Kimura Y et al 2004, University on Maryland 2013]. Perinteinen kiinalainen, korelainen ja farmaloginen lääketiede (etenkin venäjän lääketiede) pitää venäjänjuurta turvallisena adaptogeenisena kasvina, jota käytetään parantamaan yleistä terveyttä laajoilla terveyshyödyillä eli toonisena yrttinä [Medon PJ et al 1984, Cicero AF et al 2004, Eun-Juan P et al 2004, Kong X et al 2007, EMEA 2008, Fang J et al 2009, Huang L et al 2011 Lim DW et al 2013, University of Maryland 2013]. Venäjänjuurta usein kutsutaan agaptogeenina [Medon PJ et al 1984, Cicero AF et al 2004, Kimura Y et al 2004, Thorne Research 2006, Baczek K 2009], mutta se ei ole lääketieteellinen termi, vaan yleisnimitys, joka auttaa kehoa sopeutumaan stressitiloihin [NYU Langine Medical 2013, University on Maryland 2013, WedMD 2013]. Lisäksi venjänjuurta pidetään Kiinassa sedatiivisena eli rauhoittavana yrttinä [Hikino H et al 1986, Lee S et al 2004, Kong X et al 2007, Fang J et al 2009].

Venjänjuuren lääkekäyttöön tarkoitetut osat ovat juuret, rungon kuori, lehdet ja marjat [Thorne Research 2006, EMEA 2008, Yan-Lin S et al 2011, Lee JM et al 2013].

Nimen käyttö mailmalla

Venäjänjuuri tunnetaan mailmalla seuraavilla nimillä:  Acanthopanax Obovatus, Acanthopanax Obovatus Hoo, Acanthopanax senticosus, Buisson du Diable, Ci Wu Jia, Ciwujia, Ciwujia Root, Ciwujia Root Extract, Devil's Bush, Devil's Shrub, Éleuthéro, Eleuthero Extract, Eleuthero Ginseng, Eleuthero Root, Eleutherococci Radix, Eleutherococcus senticosus, Éleuthérocoque, Ginseng de Sibérie, Ginseng des Russes, Ginseng Root, Ginseng Siberiano, Ginseng Sibérien, Hedera senticosa, North Wu Jia Pi, Phytoestrogen, Plante Secrète des Russes, Poivre Sauvage, Prickly Eleutherococcus, Racine d’Eleuthérocoque, Racine de Ginseng, Racine Russe, Russian Root, Shigoka, Siberian Eleuthero, Siberian Ginseng, Thorny Bearer of Free Berries, Touch-Me-Not, Untouchable, Ussuri, Ussurian Thorny Pepperbrush, Wild Pepper, Wu Jia Pi, Wu-jia. [WebMD 2013]

Historia

Venäjänjuurta on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin useita vuosikymmeniä Euroopassa [EMEA 2008].

Venäjänjuuri on laajalti tarjolla apteekeissa, terveyskaupoissa sekä ravintolisinä Yhdysvalloissa ja Euroopassa, vaikkakaan ei aina tuotteena, joka täyttää farmakologiset vaatimukset. Venäjänjuurta on käytetty Euroopassa yli 30 vuoden ajan lääkinnällisessä käytössä, joten venäjänjuuri on lueteltu direktiivin 2004/24 liitteessa perinteisenä yrttilääketuotteena. [EMEA 2008]

Perinnekäyttö

Venäjänjuurta käytetään perinteisesti estämään vilustumista ja flunssaa ja lisämään energiaa, pitkäikäisyyttä ja elinvoimaa [University of Maryland 2013] Kiinan kaupungissa Harbin:ssa venäjänjuurta käytetään kansanlääkinnässä keuhkoputkentulehduksen, sydänsairauksien ja reumatismin hoitoon [EMEA 2008]. Lisäksi venäjänjuuren säännöllinen käyttä palauttaa voiman, palauttaa yleisen terveyden,  palauttaa muistin, edistää hyvää ruokahalua ja lisää pitkäikäisyyttä eli pohjimmiltaan toimii ennaltaehkäisevänä lääkkeenä [EMEA 2008]

Taiwanissa venäjänjuurta on käytetty perinteisessä lääkinnässä hepatiitin ja syövän hoitoon [EMEA 2008] Korean perinteisessä lääketieteessä venäjänjuurta on käytetty vahvistamaan lihaksia ja luustoa [Lim DW et al 2013]. Pereinteisen Kiinalaisen lääketieteen teorioa mukaan venäjänjuuri on tunnettu adaptogeeni ja dokumentointu vahvistavan pernaa ja ravitsevan munuaisia [Yan-Lin S et al 2011]. Kiinan tasavallan perinteisen kiinalaisen lääketieteen farmakopea (Tradiotional Chinese medicine in the Pharmacopeia of the People’s Rebuplic of China) kirjassa mainitaan venjäänjuuren olevan vaikuttava; virkistää maksan ja munuaisten toimintaan sekä vahvistaa luustoa mm. [Huang L et al 2011]

Kansanlläkinässä venäjänjuurta on käytetty hoitamaan hepatiittia, syöpää, verenpainetta, reumatismia, munuaisten vajaatoimintaa, iskeemisessä sydäntaudissa ja diabeteksessä [Eun-Juan P et al 2004].  Venäjänjuuren kuorta ja lehtiä käytetään toonisena ja antistressi lääkkeenä [Jung SK et al 2013].

Nykyinen käyttö

Toonisena yrttinä venäjänjuurta käytetään tapauksissa, jossa suorituskyky on alentunut kuten väsymys, heikkouden tunne, uupumus ja keskittymiskyvyn puute. Venäjänjuurta käytetään ennastaehkäisevänä ja korjaavana toonisena yrttinä parantamaan henkistä ja fyysistä tilannetta toiminnalliseen asteniaan (heikkous), voimaannuttamiseen ja normaalisoitumiseen sekä toipumiseen. Adaptogeenina venäjänjuurta käytetään lisämään kehon sietokykyä strssaavissa tilanteissa kuten kuumuudessa, kylmyydessä, fyysisessä väsymyksessä, virus- ja bakteeritartunnoissa, kemikaalikuormituksessa, äärimmäisessä työskentelyssä, melussa ja saastumisessa. Venäjänjuurta käytetään Venäjällä syöpäsairaaloiden osastolla lisäämään potilaiden sietokykyä kemoterapian ja säteilyterapian haittavaikutuksilta.  [EMEA 2008]

Fytokemikaalit ja vaikuttava aineet

Noin 35 fytokemikaalia on eristetty venäjänjuuresta. Venäjänjuuren juuren pääasiallinen vaikuttava fytokemikaalit ovat eleutherosidit (A – M) (Eleutherosides A – M). Muita kasvin fytokemikaaleja ovat mm. ciwujianosides (sapoiniini), eleutheraanit (polysakkarideja), beta sitosteroli, isofraksdini (isofraxidin), syringin, klorogeenihappo (chlorogenic acid), sesamin (lingaani), friedelin (triterpeeni), akantodidi (acanthoside),chiisanoside ja saviniini (savinine). Eleutherosidit I, K, L ja M on tunnistettu ja löydetty venäjänjuuren lehdistä. [Deyama T et al 2001, Thorne Research 2006, EMEA 2008, Baczek K 2009, Yan-Lin S et al 2011, Lee JM et al 2013]

Antioksidanttisuus

Venäjänjuuren jokaisella yhdisteellä on osoitettu antioksidantti vaikutus enemmän kuin yhdelle kudokselle tai solutyypille [Davydov M 2000, Lee S et al 2004]. Esimerkiksi venäjäjuuren lingaani syringin antaa suojaavan vaikutuksen röngtensäteilyä vastaan ihmisen leukosyyteissä ja trobosyyteissä (verihiutale), lingaani sesamin:lla on kyky alentaa LDL-kolestrolia ja koniferyyli aldehydi (coniferyl aldehyde) toimii protektanttina UV-valon aiheuttamalta DNA:n rikkoutumiselta.[Davydov M 2000] Venäjänjuurella on säteilyä suojaava vaikutus [Ben-Hur E et al 1981]. Venäjänjuuren kahvihappo estää Aspergillus parasiticus -homesienen mykotoksiinin alfatoksiinin toksista vaikutusta [Davydov M 2000].

Selektiivinen antibakteerisuus

Venäjänjuuri lisää resistenttiyttä hiirillä ja kaneilla listerioosille. Listerioosi on infektio aiheutunut Listeria monocytogenes –bakteerista, joka kykenevä tuottamaan aivokalvotulehduksen ihmisillä ja eläimillä. Samanaikaisesti kuitenkin venäjänjuuri saataa lisätä infektion vakavuutta. [EMEA 2008]

Kaneihin istutettiin punatautia aiheuttavia bakteereja 109 kpl (Shigella flexneri). Tunnin päästä annettiin 0,1 ml venäjänjuuriuutetta 20 g painokiloa kohti. Kontrolliryhmä jätettiin käsittelemättä. 72 tuntia myöhemmin 36 % kontrolliryhmästä oli hengissä, sen sijaan venäjänjuurta saaneista kaneista 74 % selviytyivät hengissä. [EMEA 2008].

Venäjänjuuren hedelmäuutteen on osoitettu olevan ominaisuuksiltaa antimikrobiaalinen gram negatiivisia ja positiivisa bakteereja vastaan [Yan-Lin S et al 2011]. Venäjänjuuri näyttäisi omaavan antibakteerisia ominaisuuksia seuraaviin bakteereihin kuten Escherichia coli, Proteus vulgaris, Salmonella typhirium, Bacillus subtilis, Staphylococcus epidermis ja Staphylococcus aureus [Lee S et al 2003, Fang J et al 2009]

Venäjänjuuri lisää Lactobacillis amylovorus, Lactobacillus salivarius, Bacillus subtilis ja Clostridium lituseburens –bakteerien populaatiota ja laskee Staphylococcus aureus, Salmonella typhirium, Ruminicoccus forques ja Escherichia coli O157:H7 populaatiota vierotetuilla porsailla.

Antifungaalinen

Venäjänjuuren nesteuute lisää Candida albicans  - hiivasienen fagosytoosia (solunsyönti)  granulosyytteillä ja monosyytteillä terveiltä luovuttajilta 30 – 45 %. [EMEA 2008]

Antiviraalinen

Venjänjuuri näyttäisi tehoavan herpes simplex 2 (HSV-2) virukseen, joka aiheuttaa myös sukupuoli herpesta [NYU Langine Medical 2013, University of Maryland 2013, WebMD 2013]. Venäjänjuuriuute estää RNA-viruksen kopioitumisen (ihmisen rhino-, RS- (Respiratory Syncytial) ja influenssa A-virus), mutta ei DNA viruksien (adenovirus ja Herpex simplex type 1 virus) kopioitumista [Thorne Research 2006]. 

Venäjänjuuriuute saattaa estää zonoottisen VSV (Vesicular stomatitis virus) kasvua. Vaikutusaika on kuitenkin kuusituntia hiiren fibroblasti soluilla, jolloin ne olivat resistansseja virukselle. [EMEA 2008]

Immuunisysteemi

Rohtovirmajuuren fytokemikaalit eleutherosidit B ja D lisäävät NK-solujen (NK-cells (Natural killer cells)) sytostaattista aktiivisuutta 200 % viikon käytön jälkeen [Thorne Research 2006].  NK solujen aktiivisuus laski hiirillä uintistressin aikana [Kimura Y et al 2004]

838 lapselle annettiin rohtovirmajuuren nesteuutetta päivittäin kahden kuukauden ajan nousi elimistön puolustaja T-solujen määrä 25 % ja B-solujen määrä nousi 20 %, yleiset infektiot laskivat 10 % ja keuhkokuume tapaukset laskivat 60 %  verrattuna lumelääkeryhmään.  Urheilijoilla ei voitu vastaavaa vahvistaa kuuden viikon käytön aikana [Thorne Research 2006].

Kasviseos venäjänjuuri (Eleutherococcus senticosus) 24,4 %, ruusunjuuri (Rhodiola rosea) 27,6 % ja palsamiköynnös (Schisandra chinesis) 51 % voidaan käyttää adjuvanttina akuutissa ei spesifisessä keuhkokuumeessa lyhentämään sairausaikaa ja lisäämään elämänlaatua potilailla [Narimanian M et al 2005].

Venäjänjuuriuutteen suojaava vaikutusta terveyteen on tutkittu alle kouluikäisillä lapsilla. Sairastuvuus laski 30 – 40 %. [EMEA 2008]

Venäjänjuuriuute ravinnelisänä edistää solu- ja humoraali-immuunivasteita moduloimalla immuunisytoosien, sytokineesien ja vasta-aineden tuotantoa vieroitetuilla porsailla [Kong X et al 2007]. Liian-aikainen vieroitus keskeyttää immunologisesti tärkeiden tekijöiden saannin johtuen ravitsemuksen nopeasta äkillisestä muutoksesta [Kong X et al 2007].

Tulehdustapoistava vaikutus

Venjänjuurella on tulehdusta poistava ja hermoja suojaava vaikutus aivoiskemiassa eläinmallin mukaan [Thorne Research 2006]

Mielenterveys

Venäjänjuuri parantaa turvallisesti vanhuksilla mielenterveyttä ja sosiaalista toimintaa neljän käyttöviikon jälkeen, mutta vaikutukset heikkenevät pitkäaikaisessa käytössä [Cicero AF et al 2004].

Suorituskyky

Venäjänjuurien rungon kuoriuute (vesiuute) on kykenevä lisäämään  hiirien uintiaikaa ja loppuppätelmänä oli hiirien kestävyyden lisääntyminen [Kimura Y et al 2004, Thorne Research 2006]. Venäjäjuuren juuriuute lisää merkittävästi hiirien uintiaikaa verrattuna kontrolliryhmään [Kimura Y et al 2004].

Venäjänjuuriuutetta annettuna 1-1,5 tuntia ennen 20 – 50 kilometrin lenkkiä nostaa hiihtäjien resitanssia hypoksemiaan (hypoxemia) (epänormaalin alahainen happipitoisuus veressä) ja parantaa hiihtäjän kykyä sopeutua liikunnan aiheuttamiin muutoksiin [Thorne Research 2006].  Juoksivat jotka saivat 2 ja 4 mL venäjänjuuriuutetta pystyivät juoksemaan kovempia aikoja verrattuna niihin jotka eivät saaneet venäjänjuurta [Thorne Research 2006].

Henkilöille (ikä 21-22 v) annettiin 2 mL (150 mg kuivattuna) venäjänjuuriuutetta aamulla ja illalla ennen ateriaa kahdeksan päivän ajan. Toiselle ryhmälle annettiin lumelääkettä. Henkilöt, jotka saivat venäjänjuurta lisääntyi yleinen suorituskyky merkittävästi sisältäen maksimaalisen hapenottokyvyn, happipulssin (oxygen pulse), kokonaistyö- ja väsymysajan verrattuna lumelääkettä saaneisiin. [Thorne Research 2006]

Venäjänjuuriuutteen 1 2000 mg annoskoolla ei todettu parantavan merkittävästi urheilijoiden fyosiologisia ominaisuuksia verrattuna lumelääkeryhmään polkupyäräilijöiden 10 kilometrin aika-ajossa [Thorne Research 2006].

Fyysinen työsuorituskyky parani venäjänjuuriuutteella 23,3 %  ja lumelääkityksellä 7,5 % [Asano K et al 1986].

Kahdeksan viikon venäjänjuuren lisäravinne käyttö paransi kestävyyttä, paransi kardiovaskulaarisia toimintoja ja muutti metaboliaa säästämällä glycogeenia treenatuilla hiirillä. Venäjänjuuri on vaikuttava ergogeeninen apu ihmisille, jotka suorittavat kestävyys harjoittelua. [Kuo J et al 2010]

Stressi

Stressitilanteessa venäjänjuuren juuriuute laskee kortikosteroni tasoa [Kimura Y et al 2004].

Syöpä

Vahvoja antisyöpä vaikutuksia on havaittu venäjänjuuriuutteilla [Bespalov VG et al 1992, EMEA 2008, Huang L et al 2011, Yan-Lin S et al 2011]. Venäjänjuuri aiheuttaa solukuoleman vatsasyöpäsoluille (KATO III) [Thorne Research 2006]. Venäjänjuuren lingaani sesamin:lla on kyky estää karsinogeenisen polysyklisen aromaattisen vetyhiilen DMBA (dimethylbenz[a]anthracene) aiheuttamaa rintasyöpää naarasrotilla [Davydov M 2000]. Venäjänjuuren alkoholiuute ei ainostaan alenna maksasyöpä- (Hep3B) (94%) ja keuhosyöpäsolun (A549) (90%) kasvua, vaan tehostaa glutationi-S-trasferaasin aktiivisuutta 241 %. T-solujen kasvu ja elinkelpoisuus ei estynyt, päinvastoin tehostuu 275 %. [Yan-Lin S et al 2011] Venäjänjuuren vesiuutteen antikasvain vaikutus on yhdistetty makrofaakien NK-solujen aktivoimisen kautta [Yoon TJ et al 2004]. Venäjänjuuren polysakkaridit voivat estää hiiren sarkooma (S180) ja ihmisen kroonisen myelooinisen leukemia solujen lisääntymisen [Huang L et al 2011].

Vanhukset

Venäjänjuuren lehtiuuttella hoidettiin vanhuspotilaita, joilla olivat psykoosi ja ateroskeloosinen psykoosi. Potilaat olivat 65 – 90 –vuotiaita, joille annettiin 5 – 15 – 20 tippaa uutetta  30 minuuttia ennen ruokaa ja hoito kesti kuukauden, jonka jälkeen se toistettiin 10 päivän tauon jälkeen 2 – 3 kertaa. Lukuisilla potilailla, joilla olli psukopatologisia oireita: asteenia, masennus, kireys, mielenpuute vähenivät ja biokemialliset parametrit paranivat. [EMEA 2008]

Osteoporoosi

Venäjänjuuri voi parantaa luuston mineraalitiheyttä [Yan-Lin S et al 2011, Lim DW et al 2013].

Lisämunuainen

Venäjänjuuri pienentää lisämunuaisen liikakasvua [Thorne Research 2006]

Maksa

Venäjänjuurella on maksaa suojelelevaa aktiivisuutta [Lee S et al 2004].Venäjänjuuren kuumavesiuutteen on osoitettu  alentavan maksan ALAT –arvoja ja parantavan maksan kudosmuutoksia tetrakloridin tai parasematolin aiheuttamalta maksavauriossa [Eun-Juan P et al 2004]. Venäjänjuuren varren vesiliukoiset polysakkaridit osoittivat suojaavaa vaikutusta maksan vajaantoiminnassa, joka oli aiheutettu D-galaktoosilla/lipopolysakkaridilla [Eun-Juan P et al 2004]. Venäjänjuuri alentaa veren ja maksan kadmium pitoisuutta [Huang L et al 2011].

Sydän

Venäjänjuuri omaa kyvyn alentaa kardiovaskulaarisia vasteita stressin aikana terveillä nuorilla henkilöillä. Lumelääkitys ei ole ollut vaikuttava. [Facchinetti F et al 2002]

Verta ohentava vaikutus

Venäjänjuuren lehdistä löydetty fytokemikaali chiisanogenin on noin 50 kertaa tehokkaampi asetyylisalisyylihappo (ASA) (Asperiini) estämään synteettisen endoperkosidi prostaglandin PGH₂ analogin aiheuttamaa verihiutale aggregaatiota ja 10 – 20 kertaa tehokkampaa kuin ASA estämään adrenaalin ja arakidonihapon aiheuttamaa aggregaatiota [Jin JL et al 2004].

Neuroblastoomasolut

Venäjänjuuri saattaa estää etanolin indusoimaa apoptoosia ihmisen neuroblastoomasoluissa (SK-N-MC) [Mi-Hyeon J et al 2003] Etanoli lisää tau-proteiinien kerääntymistä neuroblastoomasoluihin ja alentaa niiden elinkepoisuutta, jolloin seurauksena on hermorappeumasairaus kuten mm. Alzheimerin tauti [Gendron TF et al 2008].

Ruoansulatusjärjestelmä

Venäjänjuuren marjan sapoiinit estävät haiman lipaasia, joka on avain etsyymi rasvojen hyväksikäyttöön [Li F et al 2007].

Aivosairaudet

Venäjänjuuriuutteen on osoitettu estävän fytokemikaalin rotenone:n aiheuttamaa parkinsonin bradykinesia (bradykinesia) eli hidasliikkeisyyttä ja depressiivista käyttäytymistä [Yan-Lin S et al 2011]

Venäjanjuurella voi olla hemoja suojeleva vaikutus estämällä tulehdusta ja mikroglialin (microglial) aktivaation aivoiskeemiassa [Bu Y et al 2005]. Venäjuuren voi edistää hermokantasolujen uudistumista aivoiskeemia kudoksessa ja parantaa vauriota aivoiskeemian jälkeen rottakokeiden perusteella [Lin H et al 2006].

Nukahtaminen

Venäjänjuuriuutteella on rauhoittava vaikutus alentaen univiivettä ja pidentämällä uniaikaa käytettynä unilääkkeen heksobarbitaali kanssa, koska venäjänjuuri vähentää heksobarbitaalin metalaboliaa elimistössä  [Medon PJ et al 1984]. Toisaalta venjänjuuriuutteen on todettu lyhentävän heksobarbitaalin aiheuttamaan uniaikaa [EMEA 2008].

Diabetes

Venäjänjuuren juuren vesiuute omaa merkittävä hypoglykeemisen aktiivisuuden [Hikino H et al 1986] ja sillä voidaan estää kakkos tyypin diabeteksen [Watanabe K et al 2010]. Venäjänjuuren fytokemikaali  syringin omaa kyvyn parantaa glukoosin hyötykäyttöä ja alentaa plasman glukoositasoa diabetesrotilla, joka on aiheutettu Streptomyces achromogenes –maaperäbakteerista eristetyllä antibiootilla nimettynä ”streptozotocin” [Ho-Shan N et al 2008, Liu KY et al 2008].

Syringin omaan todennäköisesti kyvyn vapauttaa asetyylikoliinin hermopäätteissä, joka stimuloi muskariini M₃ reseptoreita haimasoluissa ja lisää insuliinin vapautumista, jolloin lopputuloksena on plasman glukoosia alentava vaikutus [Liu KY et al 2008] Venäjänjuuren fytokemikaali eleutherosidi E parantaa diabeteksen (tyyppi 2) parantamalla glokoosin ottoa, parantamalla isuliiniresistanssia, parantamalla haiman islet solun toimintaa ja säännöstelemällä glukoosiaineenvaihduntaa [Ahn J et al 2013]. Venäjänjuuren  juuren polysakkaridit vähentää diabeteksen aiheuttamia oireita. Diabetes on aiheutettu alloksaanilla (alloxan). [Fu J et al 2012]

Turvallisuus / toksisuus

Venäjänjuuri on todennäköisesti turvallinen suurimalle osalle aikuisista lyhtyaikaisessa käytössä [Kuo J et al 2010, WebMD 2013]. Useiden tutkimusten mukaan pääasiassa Venäjällä venäjänjuuri näyttäisi omaavan matalan toksisuuden lyhyessä ja pitkäaikaisessa käytössä [EMEA 2008, NYU Langine Medical 2013]. Kliinisissä tutkimuksissa on ollut yli 20 000 potilasta ja testatuilla henkilöillä ei ole ollut akuutteja myrkytyksiä hoidon aikana ja kokemusta on yli 30 vuoden ajalta [EMEA 2008]. Venäjänjuurta on käytetty useita vuosikymmeniä ilman mitään viitteitä vakavista sivuvaikutuksista [Deyama T et al 2001, EMEA 2008].

Annostus ja käyttörajoitukset

Tyypillinen suositeltu annoskoko venjänjuurelle on 2 – 3 grammaa tai uutteena 300 – 400 mg päivittäin [NYU Langine Medical 2013].

Päivittäien annostus yli 12 –vuotiaat, aikuiset ja vanhukset: 0,5 – 4 grammaa jauhettua juurta 1 -3 kertaa päivässä [EMEA 2008]. Venäjänjuurta ei suositella otettavaksi enempään kuin kaksi kuukautta kerrallaan, jonka jälkeen 10 – 14 päivän tauko [EMEA 2008]. Ruotsissa venäjänjuurta ei suoitella annettavaksi alle 8 –vuotiaille [EMEA 2008].  

Venäjänjuurta ei tulisi käyttää kofeiinin kanssa [Plants for a future 2013], koska stimulaatio vaikutus lisääntyy ja seurauksena saattaa olla kohonnut verenpaine ja yliaktiivisuus [Rudorf DC 2000]. Kofeiinin nostaa verenpainetta (systoolinen ja diastoolinen) akuutissa käytössä ja pitkäiskäytössä osalla ihmisistä kofeiini nostaa verenpainetta [Nurminen ML et al 1999, Hartley TR et al 2000].

Venäjänjuurta ei pitäisi käyttää ihmisten, joilla on korkea verenpaine yli 180/90, koska se saattaa huonontaa tilannetta entisestään [EMEA 2008, WebMD 2013].

Venäjänjuurta ei tulisi käyttää hormooniperäisissä rinta-, kohtu-, munasarjasyövässä, endometrioosissa tai kohtufibroidissa (uterine fibroid), koska venäjänjuuri voi toimia kuten estrogeeni [WebMD 2013].

Venäjänjuurta ei tulsi käyttää diabetes lääkityksen kanssa, koska lääkitystä joudutaan muuttamaan [WebMD 2013]

Venäjänjuurta ei tule käyttää tietysissä mielenterveystiloissa kuten maniassa ja skitsofreniassa, koska venäjänjuuri saattaa huonotaa näitä sairauksia [WebMD 2013].

Venäjänjuuren turvallisuutta ei ole täysin kuvattu raskauden ja imetyksen aikana, vaikkakin sillä ei ole todettu toksisuutta sikiölle. Yleisen lääketieteen harjoittajien mukaan venäjänjuuresta saatu tutkimusdata on riittämätöntä, joten venjänjuurta ei pitäisi käyttää raskauden eikä imetyksen aikana ilman lääkärin neuvoja. [EMEA 2008]

Lääkkeiden yhteisvaikutukset

Venäjänjuuri vuorovaikuttaa Lithium-lääkityksen kanssa. Venäjänjuuri saattaa poistaa kehosta lithiumia, jolloin annostusta voidaan joutua muuttamaan [University of Maryland 2013, WebMD 2013].

Rohtovirmajuuri saattaa vuorovaikuttaa sormustinkukista (Digitalis) eristetyn sydänlääkkeen digoksiinin kanssa. Rohtovirmajuuri saattaa lisätä mahdollisesti digoksiinin määrää veressä, mutta toistaiseksi ei tiedetä miten mekanismi toimii. [NYU Langine Medical 2013, University of Maryland 2013, WebMD 2013]

Venäjänjuuri vuorovaikuttaa antikoagulattilääkkeiden kanssa. Venäjänjuuri saataa hidastaa veren veren hyytymistä, jolloin lisääntyy mustelmien saaminen ja  verenvuotoriski. Seuraavat verta ohentavat lääkkeet saattavat reagoida venäjänjuuren kanssa kuten mm. aspiriini (eristetty aluperin Pajusta (Salix)), clopidogreli (clopidorel), diklofenaakki (diclofenac) (kielletty eläintenlääkkeenä Intiasssa ja Nepalissa 2006, koska se romahdutti raatoja syövien korppikotkien kannat), ibuprofeeni (ibuprofen), naprokseeni (naproxen), daltepariini (dalteparin), enoksapariini (enoxaparin) (eritsetty sikojen suoliston limakalvoilta), hepariini (heparin) ja valfariini (warfarin)[ University of Maryland 2013, WebMD 2013].

Venäjänjuuriuutteen käyttö sedatiivisten lääkkeiden kanssa, jolloin voi esiintyä vaikutuksia uneen [Huttunen MO 2008]. Venäjänjuuri saattaa sekoittaa diabetes lääkityksen annostusta [Plant for a future 2013].

Haittavaikutukset

Haittavaikutustapauksista oleva tieto on epäjohdonmukaista [EMEA 2008]

Joillekin yksilöille venjänjuuri voi aiheuttaa uneliaisuutta, muutoksia sydämen rytmissä, sullullisuutta, ahdistusta, lihaskramppeja. Suurilla annoksilla venäjänjuuri saattaa lisätä verenpainetta. [WebMD 2013]  

Yleensä vain minimaalisia haittavaikutustapauksia on raportoitu. Systemaattista tutkimusta ei ole tehty haittavaikutusten kartoittamiseksi. Tapausraporteissa venäjänjuuri saattaa aiheuttaa unettomuutta, jos otetaan liian lähellä nukkumaanmenoaikaa, muuttaa sydämen rytmitystä,  takykardia (nopea leposyke), ennenaikainen sydämen supistuminen ja hypertoonisuutta. Kahdessa tapauksessa 55 potilaan joukosta raportin mukaan esiintyi päänsärkyä, perikardiaalista kipua, sydämentykytystä ja kohonnutta verenpainetta. Toisessa tutkimuksessa muutamalla potilaalla esiintyi 4,5 – 6,0 ml annokoolla esiintyi unettomuutta, ärtyisyyttä, melankoliaa ja ahdistusta. 2,5 – 3,0 ml annoskoolla kolmesti päivässä oli hyvin siedetty ilman haittavaikutuksia. [EMEA 2008]

Lisääntymis- ja kehitystoksisuus

Terapiassa, jossa tutkittiin 619 raskaana olevaa naista, joilla oli korkea riski raskauden aikaiseen dystrofiaan, ei havaittu teratogeenistä (epämuodostumia aiheuttava aine) tai sikiö-toksista vaikutusta ennaltaehkäisevänä intervalliterapiana noin kolmen viikon ajan kolemsti päivästä 20 – 30 tippaa venäjänjuuriuutetta [EMEA 2008]  Venäjämjuurella ei havaittu teratogeenisia tai muitakaan vaikutuksia raskaana olevilla eläimillä tutmimuksessa [EMEA 2008]. Venäjänjuuren eleutherosiideilla on havaittu tetratogeenisia vaikutuksia rotilla 10 mg/kg päivittäisellä annoksella 16 päivää [EMEA 2008].

Venäjänjuuriuute esti alkoholin ja natriumsalisyytin aiheuttamalta sikiötoksisuudelta [EMEA 2008].

Allergia

Allergiaa ei ole todettu venäjänjuurella [EMEA 2008]. Venäjänjuuri omaa korkean salisylaatti pitoisuuden [Advanced Naturopathics]. Salisylaatti allergiaa esiintyy joillakin ihmisillä ja oireet voivat vaihdella yksilöittäin [WebMD 2013]. Venäjänjuuren on todettu omaavan antiallergia ominaisuuksia [Huang L et al 2011].

Elintarvikekäyttö

Pohjoismaista Islannissa venäjänjuuri on ravinnelisäkäytössä [EMEA 2008]. Venäjänjuurta saa käyttää ja myydä lisäravinteena EU:n alueella [EU 2013]. Venäjänjuuri voi olla hyödyllinen aineosa funktioonaalisessa ravinnossa parantamaan aterian jälkeistä korkeaa verensokeria [Watanabe K et al 2010].

Merkitsevyys

Ruotsissa perinteisesti venäjänjuurta käytetään mietona stimulanttina ja toonisena yrttinä lisämään fyysistä ja henkistä kestävyyttä, vahvistamaan ja normalisoimaan, adaptogeenina, toonisena toipumisen aikana, lisäämään kehon sietokykyä stressin merkeille kuten yleinen väsymys ja väliaikainen lievä jännitys [EMEA 2008]

Tanskassa venäjänjuurta käytetään lääkinnällisenä yrttinä väsymystä vastaan ja toipumisen aikana sekä kylmyyden lievittämiseen [EMEA 2008]

Italiassa venäjänjuurta käytetään toonis-adaptiivisena yrttinä tukemaan kehon kykyä sopeutua psykologiseen ja fyysiseen stressiin [EMEA 2008].

Puolassa venäjänjuurta käytetään väsymys, heikkous tiloissa, toipumisessa. Lisäksi venäjänjuurta käytetään ravinnlisänä ennaltaekkäisemään verisuonten kalkkeutumista [EMEA 2008]

Islannissa venäjänjuurta on käytetty adaptogeeenina useita vuosia. Venäjänjuuri on luokiteltu Islannissa ravinnelisäksi mutta ei lääkinnälliseksi yrtiksi. [EMEA 2008]

Menetyminen Suomen olosuhteissa

Helppohoitoisena kasvina venäjänjuurta voidaan käyttää yksittäispensaina puutarhoissa ja viherrakentamisessa. Venäjänjuuri on toistaiseksi harvinainen kasvi suomessa kasvitieteellisten kokoelmien ulkopuolella. Venäjänjuurta pidetään toistaiseksi vielä koristepensaana. Pensas leviää hiljalleen kasvupaikallaan juuriversoista. [Mustila Arboretum]

Muuta informaatiota

Adaptogeeni terminä merkitsee neljää asiaa: 1) se on vaaraton käyttäjälle, 2) sllä on yleinen, melko epäspesifinen vaikutus, 3) se lisää käyttäjän vastustuskykä erilaisille fyysisille, kemikaalisille tai biologisille stressitekijöille ja 4) käyttäjälle se toimii yleisenä tasauttajana tai normalisoijana [Thorne Research 2006].

Adaptogeeni käsitettä tarkastellaan historiallisesta, biologisesta, kemiallisesta, farmakologisesta ja lääkinnällisestä katsontakannasta käyttäen laaja-alaisesti ensimmäisen ja toisen asteen kirjallisuutta.  Entisen Neuvostoliiton tiedemiehet 1950-luvun lopulla määrittelivät adaptogeeni termin, eli adaptogeeni on mikä tahansa aine joka kykenee vaikuttamaan sekä sairaisiin ja terveisiin yksilöihin ”korjaamalla” mitä tahansa toimintahäiriöitä ilman ei toivottuja sivuvaikutuksia. Adaptogeeni käsitettä on ehdotettu myös tarkasteltavaksi immunostimulaattorina, joka normalisoi immuunivasteen useissa stressitilanteissa.  [Davydov M et al 2000] Adaptogeeni on aine, joka auttaa organismia sopeutumaan ja selviytymään epäsuotuisissa olosuhteissa, kuten fyysisessä ja osykologisessa stressissa, infektioissa, elinympäristön saasteilta, säteilyltä ja äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa [EMEA 2008].

Adaptogeeni on aine, joka auttaa organismia sopeutumaan ja selviytymään epäsuotuisissa olosuhteissa, kuten fyysisessä ja osykologisessa stressissa, infektioissa, elinympäristön saasteilta, säteilyltä ja äärimmäisissä ilmasto-olosuhteissa [EMEA 2008].Lukuisia kliinisiä tutkimuksia on tehty, joisssa on mitattu venäjänjuuren adaptogeeninen vaikutus entisessä Neuvostoliitossa 1960 ja 1970 –luvulla. Modernit kliiniset tutkimukset adaptogeeneihin on aloitettu äskettäin ja saattavat tarjota parempaa tietoa tulevaisuudessa. [EMEA 2008]

Alfatoksiinit ovat homesienien aineenvaihduntatuotteita, jotka ovat potentiaalisia karsinogeeneja. Alfatoksiinia tuottavia lajeja ovat useita lajeja Aspergillus –homesienisuvusta. Pääasiassa Aspergillus parasiticus ja Aspergillus flavus tuottavat alfatoksiineja. Kemiallisella menetelmällä voidaan havaita alfatoksiinit elintarvikkeista, mutta ei alfatoksinogeenisia homesieniä näyte-erästä. [Al-Hmou N et al 2012]

Alfatoksigeeniset hoemsienet esiintyvät maaperässä yleisesti mailmanlaajuisesti [Horn BW 2003, Shams-Ghahfarokhi M et al 2013]. Maanpäälliset bakteerit ovat mielenkiintoinen antagonistinen mikro-organismiryhmä, jotka kykenevät estämään alfatoksigeenisien homeisienten kasvua ja alfatoksiinin tuotantoa. Näihin bakteereihin kuuluvat mm. seuraavat bakteeri suvut kuten Bacillus, Pseudomonas, Agrobacterium ja Streptomyces, joilla on mailmanlaajuinen levinnäisyys. [Shams-Ghahfarokhi M et al 2013]

Streptomyces achromogenes –maaperäbakteerista eristetty antibiootti ”streptozotocin” aiheuttaa tuhoa haiman B-soluissa (immuunijärjestelmään liittyviä soluja) ja aiheuttaa diabetestä [Szukuldelski T 2001, Graham ML et al 2011] sekä omaa laaja-alaisen antibaktereerisen ominaisuuden [Virginia Commonwealth University 2009]. Enimmäkseen Streptozotocin mykotoksiinia käytetään hoitamaan ihmisen haiman islet solunkasvaimia [Virginia Commonwealth University 2009].

Streptozotocin on myös maksa- ja munuaistoksinen [Graham ML et al 2011]. Streptozotocin aiheuttaa nopean DNA:n (deoxyribonuleic acid) hajoamisen jakaantuvissa tai lepäävissä Bacillus subtilis –bakteerin soluissa [Reusser F 1971]. Streptozotocin on erittäin liukeneva veteen [Virginia Commonwealth University 2009]. Streptozotocin mykotoksiinin pitkäaikainen altistus voi johtaa potemtoaalisiin vakaviin terveyshaittoihin [Virginia Commonwealth University 2009].

Fytokemikaali rotenone esiintyy mm. Lochocarpus utilis ja L.urucu – kasvissa [Fang N et al 1999, Caboni P et al 2004] ja Pachyrhizus erosus – kasvin siemenissä [Duke JA 1992]. Rotenone on yhdistetty Parkisonin tautiin [www. Pan-uk 2001, Kevin CO, Science Daily 2011]. Rotenone aiheuttaa apoptoosin rintasyöpäsolulle (MCF-7) [Deng YT 2010]. Rotatone on hyväksytty luomuviljelyssä hyönteismyrkkynä Euroopan Unionissa [www. Pan-uk 2001].

Natriumsalisylaatti (Sodium Salicylate) omaa annoskoosta riippuen teratogeenisia ominaisuuksia sikiöön, kuten luuston epämuodostumia [Eriksson M et al 1982, Greenway JC et al 1982]. Natriumsalisylaatti näyttäisi omaavan suoran vaikutuksen sikiöön kuin yksikään sen yhdestäkään aineenvaihduntatuotteesta [McGarrity C et al 1981].

Teratogeeni on lääke tai muu yhdiste, joka on kykenevä vaikuttumaan kehittyvään sikiöön johtaen mahdollisesti sikiövaurioon tai sikiön epämuodostumiseen [Purdue University 2010].

Natriumsalisylaatti on salisylaatin johdannainen, jota käytetään voiteissa, salvoissa, haavojen puhdistusaineissa, sisäisesti sekä eläinlääkinäässä lehmillä, hevosilla, lampailla, vuohilla ja siipikarjalla [EMA 2013].

Alloksaania (alloxan) syntyy jauhojen valkaisuprosessissa kloorikäsittelyn yhteydessä. [Cohen S 2010, Swanson V 2012] Klooria ja klloridiksidia ei enään nykysini pitäisi käyttää Euroopasssa [Food Standard Agency 2008]. Alloksaania käytetään kokeellisesti aiheuttamaan diabetes johtuen sen insuliinia tuottavien haimasolujen selektiivisessä tuhoamisessa ja lopputuloksena on insuliinia tuottavien haimasolujen nekroottinen kuolema [Rohilla A et al 2012].

Klooorikaasua käytetään mm. lihan, tuoretuotteiden ja siementen pesuun kontroiloidakseen mädättäjä mikro-organismeja. Ihmiset, jotka ovat astmaattisia tai allergisia kloorille saattaa esiintyä epätoivottuja reaktioita hengittämisen tai nielemisen jälkeen esim. kloorilla käsiteltyä talousvettä. [EPA 1999]

Lactobacillus amylovorus –bakteeria pidetään probioottisena bakteerina ihmisellä [Ryan LA et al 2011, Omar JM et al 2013]. Lactobacillus amylovorus –bakteeri on normaalin suolistokanavan mikrobiston jäsen sioilla ja sitä pidetään potentiaalisena probioottisena bakteerina [Kan R et al 2011]. Lactobacillus amylovorus –bakteeri on löydetty myös ihmisen suolistosta. Lactobacillus amylovorus –bakteeri kuluu maitohappoa tuottaviin bakteereihin. [Edelman S 2005, Acton A 2013]. Lactobacillus suvun bakteerit voivat olla myös patogeenisia, mutta mekanismi on vielä epäselvä [Edelman S 2005]. Esimerkiksi Lactobacillus –bakteerikannat voivat aiheuttaa verenmyrkytyksen lapsilla ja aikuisilla [Thompsom C et al 2001, Land MH et al 2005] sekä ne ovat yhdistetty mm. sydämen sisäkalvon tulehdukseen, aivokalvotulehdukseen ja keuhokuumeeseen [Mackay AD et al 1999].

Lähteet:

Acton A 2013, Lactates – Advances in Research and Applications, p. 263, Scholarly Editions

Advanced Naturopathics, Salicylate, http://www.advancednat.com.au/attachments/Salicylates.pdf

Ahn J et al 2013, Eleutheroside E, An Active Component of Eleutherococcus senticosus, Ameliorates Insulin Resistance in Type 2 Diabetic db/db Mice, Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine 2013, http://www.hindawi.com/journals/ecam/2013/934183/

Al-Hmou N et al 2012, The Prevalence of Aflatoxinogenic Aspergillus parasiticus in Jordan, International Journal of Microbiology, http://www.hindawi.com/journals/ijmb/2012/675361/

Asano K et al 1986, Effect of Eleutherococcus senticosus extract on human physical working capacity, Planta Medica 52(3):175-177, https://www.thieme-connect.com/ejournals/abstract/10.1055/s-2007-969114

Baczek K 2009, Accumulation of biologically active compounds in Eleuthero (Eleutherococcus senticosus /Rupr. et Maxim./ Maxim.) grown in Polandm Herba Polonica 55(1), http://www.herbapolonica.pl/magazines-files/3098886-01.pdf

Ben-Hur E et al 1981, Effect of Panax ginseng saponins and Eleutherococcus senticosus on survival of cultured mammalian cells after ionizing radiation, The American Journal of Chinese Medicine 9(1), http://www.worldscientific.com/doi/abs/10.1142/S0192415X8100007X

Bespalov VG et al 1992, The inhibiting effect of phytoadaptogenic preparations from bioginseng, Eleutherococcus senticosus and Rhaponticum carthamoides on the development of nervous system tumours in rats induced by N-nitrosoethylurea, Voprosy Onkologii 38(9):1073-1080, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1300820

Bu Y et al 2005, Siberian ginseng reduces infarct volume in transient focal cerebral ischaemia in Sprague-Dawley rats, Phytotherapy Research 19(2):167-169, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ptr.1649/abstract

Caboni P et al 2004, Rotenone, deguelin, their metabolites, and the rat model of Parkinson’s disease, Chemical Research in Toxicology 17(11):1540-1548, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15540952

Cicero AF et al 2004, Effects of Siberian ginseng (Eleutherococcus senticosus maxim.) on elderly quality of life: a randomized clinical trial, Archives of Gerontology and Geriatrics Supplement 9:69-73, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15207399

Ciesla L et al 2011, HPTLC-Densitometric Method for Determination of Eleutherosides B, E, and E1 in Different Eleutherococcus Species, Journal of Chromatographic Science 49, http://chromsci.oxfordjournals.org/content/49/3/182.full.pdf

Cohen S 2010, Diabetes without drugs: The 5-step program to control blood sugar naturally and prevent diabetes complications, p. 2 – 3, Rodale Inc

Davydov M 2000, Eleutherococcus senticosus (Rupr. & Maxim.) Maxim.(Araliaceae) as an adaptogen: a closer look, Journal of Ethnopharmacology 72:345–393, http://heavenearth.com.au/docs/Siberian%20Ginseng%20Adaptogenic.pdf

Deng YT 2010, Rotenone induces apoptosis in MCF-7 human breast cancer cell-mediated ROS through JNK and p38 signalling, Molecular Carcinogenesis 49(2):141-151, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19777565

Deyama T et al 2001, Constitutes and pharmacological effects of Eucommia and Siberian ginseng, Act Phamacol Sin 22(12), http://www.chinaphar.com/1671-4083/22/1057.pdf

Duke JA 1992, Handbook of phytochemical constituents of GRAS herbs and other economic plants, CRC Press

Edelman S 2005, Mucosa-Adherent Lactobacilli: Commensal and Pathogenic Characteristics, Opinnäytetyö, General Microbiology Faculty of Biosciences and Viikki Graduate School in Biosciences University of Helsinki, Yliopistopaino, Helsinki, http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/bio/bioja/vk/edelman/mucosaad.pdf

EMA (European Medical Agency), Sodium salicylate http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Maximum_Residue_Limits_-_Report/2013/01/WC500137340.pdf

EMEA (European Medicines Agency) 2008, Eleutherococcus senticosus (Ruppr. et Maxim.) Maxim., radix, http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Herbal_-_HMPC_assessment_report/2009/12/WC500018319.pdf

EPA (U.S. Environmental Protection Agency) 1999, Chlorine gas, http://www.epa.gov/oppsrrd1/REDs/factsheets/4022fact.pdf

Eriksson M et al 1982, Influence of a low protein diet on salicylate-induced damage in mice, Neonatology 41:138-142, http://www.karger.com/Article/PDF/241542

EU (European Union) 2013, Eleutherococcus senticosus http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/novelfood/novel_food_catalogue_en.htm

Eun-Juan P et al 2004, Water-Soluble Polysaccharide from Eleutherococcus senticosus Stems Attenuates Fulminant Hepatic Failure Induced by D-Galactosamine and Lipopolysaccharide in Mice, Basic & Clinical Pharmacology & Toxicology 94(6):298-304, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1742-7843.2004.pto940607.x/full

Facchinetti F et al 2002, Eleutherococcus senticosus reduces cardiovascular stress response in healthy subjects: a randomized, placebo-controlled trial, Stress and Health 18(1):11-17, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/smi.914/abstract

Fang J et al 2009, Dietary supplementation with Acanthopanax senticosus extract enhances gut health in weanling piglets, Livestock Science 123:268–275, http://www.prairieswine.com/pdf/39029.pdf

Fang N et al 1999, Cubé Resin Insecticide: Identification and Biological Activity of 29 Rotenoid Constituents, Journal of Agricuktural and Food Chemistry 47(5):2130-2136, http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/jf981188x

Food Standard Agency 2008, The Bread and Flour Regulations 1998, http://www.food.gov.uk/multimedia/pdfs/breadflourguide.pdf

Fu J et al 2012, Anti-diabetic activities of Acanthopanax senticosus polysaccharide (ASP) in combination with metformin, International Journal of Biological Macromolecules 50(3):619-623, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22326821

Gendron TF et al 2008, Ethanol enhances tau accumulation in neuroblastoma cells that inducibly express tau, Neuroscience Letters 443(2):67-71, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2570620/

Graham ML et al 2011, The Streptozotocin-Induced Diabetic Nude Mouse Model: Differences between Animals from Different Sources, Comparative Medicine 61(4), http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3155402/

Greenway JC et al 1982, Sodium salicylate tetratogenicity in vitro, Teratology 26(2):167-171, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7157193

Hartley TR et al 2000, Hypertension Risk Status and Effect of Caffeine on Blood Pressure, Hypertension 36:137-141, http://hyper.ahajournals.org/content/36/1/137.full

Hikino H et al 1986, Isolation and Hypoglycemic Activity of Eleutherans A, B, C, D, E, F, and G: Glycans of Eleutherococcus senticosus Roots, Journal of Natural Products 49(2):293-297, http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/np50044a015

Horn BW 2003, Ecology and population biology of alfatoxigenic fungi in soil, Journal of toxicology 22(2-3):351-379, http://naldc.nal.usda.gov/download/49462/PDF

Ho-Shan N et al 2008, Hypoglygemic effect of syrigin from Eleutherococcus senticosus in streptozotocin-induced diabetic rats, Planta Medica 74(2):109-113, https://www.thieme-connect.com/ejournals/abstract/10.1055/s-2008-1034275

Huang L et al 2011, Acanthopanax senticosus: review of botany, chemistry and pharmacology, An International Journal of Pharmaceutical Sciences 66(2):83-97, http://www.ingentaconnect.com/content/govi/pharmaz/2011/00000066/00000002/art00001

Huttunen MO 2008, Siberian ginseng eli venäjänjuuri, http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00112

Jin JL et al 2004, Platelet Anti-Aggregating Triterpenoids from the Leaves of Acanthopanax senticosus and the Fruits of A. sessiliflorus, Planta Medica 70(6):546-566, https://www.thieme-connect.com/ejournals/abstract/10.1055/s-2004-827159

Jung SK et al 2013, Cyanidin-3-O-(2″-xylosyl)-glucoside, an anthocyanin from Siberian ginseng (Acanthopanax senticosus) fruits, inhibits UVB-induced COX-2 expression and AP-1 transactivation, Food Science and Biotechnology 22(3):507-513, http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10068-013-0108-7

Kan R et al 2011, Genome Sequence of Lactobacillus amylovorus GRL1112, Journal of Bacteriology 193(3):789-790, http://jb.asm.org/content/193/3/789.full

Kevin CO, Rotenone: A Brief Review of its Chemistry, Environmental Fate, and the

Toxicity of Rotenone Formulations, http://www.newmexicotu.org/Rotenone%20summary.pdf

Kimura Y et al 2004, Effects of various Eleutherococcus senticosus cortex on swimming time, natural killer activity and corticosterone level in forced swimming stressed mice, Journal of Ethnopharmacology 95:447–453, http://animalnecessity.com/doc/research/Serenin/Swimming-Stress.pdf

Kong X et al 2007, Dietary Supplementation with Acanthopanax senticosus Extract Modulates Cellular and Humoral Immunity in Weaned Piglets,  Asian-Aust. J. Anim. Sci. 20(9):1453 – 1461, http://www.ajas.info/Editor/manuscript/upload/20-200.pdf

Kuo J et al 2010, The Effect of Eight Weeks of Supplementation with Eleutherococcus senticosus on Endurance Capacity and Metabolism in Human, Chinese Journal of Physiology 53(2):105-111, http://www.cps.org.tw/docs/p.105-111.pdf

Land MH et al 2005, Lactobacillus Sepsis Associated With Probiotic Therapy, Pediatrics 115(1):178-181, http://www.pediatricsdigest.mobi/content/115/1/178.short

Lee JM et al 2013, Isolation and identification of phytochemical constituents from the fruits of Acanthopanax senticosus, African Journal of Pharmacy and Pharmacology 7(6):294-301, http://www.academicjournals.org/ajpp/PDF/pdf2013/15Feb/Lee%20et%20al.pdf

Lee S et al 2003, Antibacterial compounds from the leaves of Acanthopanax senticosus, Archives of Pharmacal Research 26(1):40-42, http://link.springer.com/article/10.1007/BF03179929

Lee S et al 2004, Anti-oxidant activities of Acanthopanax senticosus stems and their lignan components, Archives of Pharmacal Research 27(1):106-110, http://link.springer.com/article/10.1007/BF02980055

Li F et al 2007, Pancreatic lipase-inhibiting triterpenoid saponins from fruits of Acanthopanax senticosus, Chemical & Pharmaceutical Bulletin, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17603209?dopt=Abstract

Lim DW et al 2013, Preventive effects of Eleutherococcus senticosus bark extract in OVX-induced osteoporosis in rats, Molecules 18(7):7998-80008, http://www.mdpi.com/1420-3049/18/7/7998

Lin H et al 2006, Effects of Acanthopanax Senticosus Injection on the Cerebral Ischemia in Rats, Journal of Sichuan University (Natural Science Edition), http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-SCDX200601038.htm

Liu KY et al 2008, Release of acetylcholine by syringin, an active principle of Eleutherococcus senticosus, to raise insulin secretion in Wistar rats, Neuroscience Letters 432(2):195-199, http://www.sanakirja.org/search.php?q=augment&l=3&l2=17

Mackay AD et al 1999, Lactobacillus endocarditis caused by a probiotic organism, Clinical Microbiology and Infection 5(5):290-292, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1469-0691.1999.tb00144.x/full

McGarrity C et al 1981, The effect of sodium salicylate on the rat embryo in culture: an in vitro model for the morphological assessment of tetratogenicity, Journal of Anatomy 133(2):257-269, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1167669/

Medon PJ et al 1984. Effects of Eleutherococcus senticosus extracts on hexobarbital metabolism in vivo and in vitro, Journal of Ethnopharmacology 10(2):235-241, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0378874184900059

Mi-Hyeon J et al 2003, Protective Effect of Acanthopanax senticosus Against Ethanol-Induced Apoptosis of Human Neuroblastoma Cell Line SK-N-MC, American Journal of Chinese Medicine 31(3), http://www.worldscientific.com/doi/abs/10.1142/S0192415X03001053

Mustila Arboretum, Eleutherococcus senticosus – venäjänjuuri, http://www.mustila.fi/kasvit/EleutherococcusSenticosus

Narimanian M et al 2005, Impact of Chisan (ADAPT-232) on the quality-of-life and its efficacy as an adjuvant in the treatment of acute non-specific pneumonia, Phytomedicine 12(10):723-729, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16323290

Nurminen ML et al 1999, Coffee, caffeine and blood pressure: a critical review, European Journal of Clinical Nutrition 53(11):831-839, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10556993

NYU Langine Medical 2013, Eleutherococcus senticosus, http://www.med.nyu.edu/content?ChunkIID=108346

Omar JM et al 2013, Lactobacillus fermentum and Lactobacillus amylovorus as probiotics alter body adiposity and gut microflora in healthy persons, Journal of functional Foods 5(1):116-123, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1756464612001399

Plants for a future 2013, Eleutherococcus senticosus, http://www.pfaf.org/user/Plant.aspx?LatinName=Eleutherococcus+senticosus

Purdue University 2010, Teratogens, http://www.purdue.edu/rem/ih/terat.htm

Reusser F 1971, Model of action of streptozotocin, Journal of Bacteriology 105(2):580-588,  http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC248427/

Rohilla A et al 2012, Alloxan Induced Diabetes: Mechanisms and Effects, International Journal of Research in Pharmaceutical and Biomedical Sciences 3(2), http://www.ijrpbsonline.com/files/59-3290.pdf

Rudorf DC 2000, Ginseng, http://www.konjacfoods.com/pdf/ginseng.pdf

Ryan LA et al 2011, Lactobacillus amylovorus DSM 19280 as a novel food-grade antifungal agent for bakery products, International Journal of Food Microbiology, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21429613

Science Daily 2011, Two Pesticides -- Rotenone and Paraquat -- Linked to Parkinson's Disease, Study Suggests, http://www.sciencedaily.com/releases/2011/02/110214115442.htm

Shams-Ghahfarokhi M et al 2013, Terrestrial Bacteria from Agricultural Soils: Versatile Weapons against Aflatoxigenic Fungi, INTECH Open Science, http://cdn.intechopen.com/pdfs/37417/InTech-Terrestrial_bacteria_from_agricultural_soils_versatile_weapons_against_aflatoxigenic_fungi.pdf

Swanson V 2012, Diabetes diet, p. 5, Xlibris Corporation

Szukuldelski T 2001, The mechanism of alloxan and streptozotocin action in B cells of the rat pancreas, Physiological Research 50(6):537-546, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11829314

Thompsom C et al 2001, Lactobacillus acidophilus sepsis in a neonate, Journal of Perinatology 21(4):258-260, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11533845

Thorne Research 2006, Eleutherococcus senticosus, Alternative Medicine Review 11, http://www.modernhealthshop.com/wp-content/uploads/2013/02/Eleutherococcus-senticosus.pdf?TB_iframe

University of Maryland 2013, Siberian ginseng, http://umm.edu/health/medical/altmed/herb/siberian-ginseng

Virginia Commonwealth University 2009, Streptozotocin: safe working practices information site, http://www.vcu.edu/oehs/chemical/biosafe/STZinfo.pdf

Watanabe K et al 2010, Fundamental studies on the inhibitory action of Acanthopanax senticosus Harms on glucose absorption, Journal of Ethnopharmacology 132(1):193-199, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378874110005611

WebMD 2013, Ginseng Siberian, http://www.webmd.com/vitamins-supplements/ingredientmono-985-GINSENG,%20SIBERIAN.aspx?activeIngredientId=985&activeIngredientName=GINSENG,%20SIBERIAN

WebMD 2013, Salicylate allergy, http://www.webmd.com/allergies/guide/salicylate-allergy

www. Pan-uk 2001, Rotatone, http://www.pan-uk.org/pestnews/Actives/rotenone.htm

Yan-Lin S et al 2011, Eleutherococcus senticosus as a crude medicine: Review of biological and pharmacological effects, Journal of Medicinal Plants Research 5(25):5946-5952, http://www.academicjournals.org/jmpr/pdf/pdf2011/9Nov/Yan-Lin%20et%20al.pdf

Yoon TJ et al 2004, Anti-metastatic activity of Acanthopanax senticosus extract and its possible immunological mechanism of action, Journal if Ethnopharmacology 93(2-3):247-253, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378874104001357

Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis)

Kasveja on käytetty lääkinnällisiin tarkoituksiin ainakin 60 000 vuotta sitten neandertalinihmisen aikakaudella [Johnston SJB 2003]. Rohtovirmajuurta on käytetty vuosisatoja, vähintään 2000 vuotta lääkinnällisenä kasvina [Petrone C 1999, Glass JR et al 2003, Sudati JH et al 2009]. Käytettävät osat rohtovirmajuuressa ovat yleensä juuri ja juurakko [Glass JR et al 2003], mutta myös muut osat voidaan käyttää [Kemper KJ 1999]. Rohtovirmajuuren vaikuttavuus perustuu useisiin yhdisteisiin eli tomivat synergisesti [Thorne.com. 2004, Happy Herb Profiles 2013, Office of Dietary Supplements 2013].

Historia

Kreikkalainen lääkäri, farmakologisti ja kasvitieteilijä Pedanius Dioscorides (40-90 AD) mainitsi rohtovirmajuuren käytön kirjassa De Materia Medica [Thorne.com. 2004]. Dioscorides suositteli rohtovirmajuurta käytettäväksi hoitamaan lukemattomia häiriötiloja kuten sydämentykytystä, ruoansulatuongelmia, epilepsiaa ja virtsateideninfektioita [Kemper KJ 1999]. Alenius Galenus (Galen) (129-161 AD) oli merkittävä Rooman lääkäri, kirurgi ja filosofi, joka suositteli rohtovirmajuurta unettomuuden hoitoon [Kemper KJ 1999].

Rohtovirmajuuren on todennäköisesti johdettu Latinan kielen sanasta ”valere”, joka merkitsee olla terve tai olla vahva tai olla hyvinvoiva. Toisena vaihtoehtona on se, että rohtovirmajuuri on johdettu Rooman keisarin nimestä Publius Valerianus Augustus (Valerian) (253-259).  [Kemper KJ 1999, Petrone C 1999]

Rohtovirmajuurta Fabious Columna käytti hoitamaan epilepsiaa ensimmäisen kerran 1600-luvulla. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Dominicus Panarolus raportoi sen vaikuttavuuden kolmeen epilepsia tapaukseen. [Petrone C 1999, Lovelyn J et al 2013] Lääkäri ja kasvitieteilijä William Woodwille (1756-1805) raportoi rohtovirmajuuren omaavan antihelmiittisia, diureettisia, voimakkaasti hikoiluttavia (diaphoretic), stimuloivia vaikutuksia lantion ja kohdun alueella (emmenagogue) ja sen hyödyllisyyttä hysteriaan [Lovelyn J et al 2013].  

Rohtovirmajuuri on laajasti käytetty ekleettisten (Eclectic) lääkärien  keskuudessa. Ekleettisessä lääketieteessä rohtovirmajuurta käytetään reumatismissa, kuumeessa, seksuaaliviettiä lisäävänä ja hysteriassa. [Petrone C 1999] Kirjassa ”Systemtic Treatise Materia Medica and Therapeutics, 1898” rohtovirmajuuresta kuvataan sen vaikuttavuus hysterissa, epilepsiassa ja vaihdevuosien ahdistuksessa [Petrone C 1999].

1800 –luvulla rohtovirmajuurta käytettiin laajasti rauhoittavana lääkkeenä ja hoitamaan hermohäiriötiloja kuten ”levottomuus ” suolistokanavassa sekä ”höyryt” naisilla. Lisäksi sitä käyteettiin hoitamaan päänsärkyä, ahdistusta, sydämentykytystä, korkeata verenpainetta, ärtynyttä tai kouristelevaa paksusuolta, kuukautiskramppeja, epilepsiaa ja lapsuusajan käyttäytymistä ja oppimiskyvyttömyyttä. [Kemper KJ 1999]

Ensimmäisen mailmansodan aikana rohtovirmajuurta käytettiin rahoittamaan eturintamajoukkoja ja toisen mailmansodan aikana sitä käytettiin rauhoittamaan siviilejä ilmahyökkäyksien aikana [Kemper KJ 1999]. Rohtovirmajuuri oli listattu Yhdysvaltojen lääkelistassa unta parantavana ja ahdistusta poistavana lääkkeenä aina 1940-luvulle asti [Kemper KJ 1999].

1980-luvulla rohtovirmajuuri sai uudestaan tärkeän paikan laajasti käyttynä ei reseptillääkkeenä hypnoottisena ja rauhoittavana lääkkeenä erityisesti Ranskassa, Belgiassa, Sveitsissä, Britanniassa, Venäjällä ja Saksassa [Kemper KJ 1999].

Brasialiassa rohtovirmajuurta on käytetty rauhoittavana, hypnoottisena, ahdistusta poistavana ja kouristuksia estävänä kasvina perinnelääkinnässä. Rohtovirmajuurella on hoidettu vähintää tuhat vuotta ruoansulatus- ja virtsakanavaongelmia. [Oliveria DM et al 2009]

Perinnekäyttö

Perinteisessä ja vaihtoehtoisessa lääketieteessä rohtovirmajuurta on käytetty parantamaan unen laatua, rauhoittavana, hypnoottisena, ahdistusta poistavana ja kouristuksia estävänä kasvina [Malva JO 2004, Oliveria DM et al 2009, Sudati JH et al 2009]. Perinteisesti rohtovirmanjuurta on käytetty myös hoitamaan suolistokouristuksia, koliikkia, hysteriaan, levottomuuteen, unettomuuteen, ja jännitteneisyyteen [Kemper KJ 1999, Thorne.com. 2004, Happy Herb Profiles 2013].

Nykyinen käyttö

Rohtovirmajuuri on laaja-alaisesti hyväksytty unettomuuden ja kouristuksien hoitoon Euroopassa ja Yhdysvalloissa [Petrone C 1999, Sudati JH et al 2009]. Yhdysvalloissa valerianaa käytettiin yleisiesti nukahtamisvaikeuksiinj poistamaan ahdistusta 1940 –luvulla, kunnes kehitettiin tehokkaampia lääkkeitä, jolloin rohtovirmajuuri jäi vähemmälle huomiolle [Thorne.com. 2004]. Rohtovirmajuuri näyttäisi kuitenkin olevan turvallinen käyttää ja vaikuttava, ei riippuvuutta aiheuttava vaihtoehto nykyisille unilääkkeille [Petrone C 1999]. Lisäksi nykyinen käyttöä suositellaan ahdistukseen, epilepsiaan, kognitiiviseen parannukseen, vanhuudenhöperyyteen ja toipumiseen [Happy Herb Profiles 2013]. Turkissa rohtovirmajuurta käytetään haavojen paranemiseen [Karaman S et al 2001].

Rohtovirmajuuren fytokemikaalit

Rohtovirmajuuren juuri sisältää mm. bisyklisiä monoterpeenejä (valepotriaatteja (valepotriates) - pääasiassa valtraattia (valtrate) ja dihydrovaltraattia (dihydrovaltrate), haihtuvia öljyä (valeronooni (valeranone), valerenaali (valerenal) ja valeriniinihappo (valerenic acid)), seskviterpeenejä, lingaaneja ja alkaloideja, vapaita aminohappoja kuten gamma-aminobutyyrihappoa (GABA), tyrosiinia, argiinia ja glutamiinia [Thorne.com. 2004, EMEA 2007].  Kaiken kaikkiaan rohtovirmajuuressa on löydetty yli 150 yhdistettä, jotka toimivat synergisesti [Thorne.com. 2004]. Valepotriaatit, esiintyvät pääasiassa tuoreelta kerätyssä juuressa, ovat erittäin epävakaita yhdisteitä johtuen niiden epoksidirakenteesta ja hajoavat erilaisissa tiloissa (emäksinen, happo, varastointi) baldrinaaliksi ja sen johdannaiseksi kuten valreriaani- ja isovaleriaanihapoksi sekä tunnistamattomiksi polymeereiksi [EMEA 2007]

Antioksidanttisuus

Rohtovirmajuuren uutteet voivat omata antioksidanttiominaisuuksia rautaa (Fe) vastaan hippkampus neuroneissa in vitro kokeiden perusteella [Sudati JH et al 2009]. Rohtovirmajuuriuute voi olla hyödyllinen alentamaan unettomuuden aiheuttamia komplikaatioita yhdistettynä oksdatiiviseen stressiin [Sudati JH et al 2009]. Rohtovirmauutteet omaavat hermoja suojaavan vaikutuksen [Happy Herb Profiles 2013].

Antihelmeettinen

Lääkäri ja kasvitieteilijä William Woodwille kuvasi rohtovirmajuurella olevan antihelmiittisia vaikutuksia [Lovelyn J et al 2013]. Uusimpia tutkimuksia ei ole tiedossa.

Antibakteerinen

Rohtovirmajuuren luomulaatuinen (tavallinen) essentiaalinen öljy omaa antibakteerisen aktiivisuuden Escherichia coli ja Staphylococcus aureus bakteereita vastaan [Letchamo W et al 2004]. Rohtovirmajuuren alkaloidit omaavat antibakteerisen aktiivisuuden grampositiivisia bakteereja vastaan [Petrone C 1999]. Rohtovirmajuuren essentiaalinen öljy omaa laaja-alaisen antibakteerisen aktiivisuuden [Yang J et al 2009, Wang J et la 2010].

Antifungaalinen

Rohtovirmajuuren luomulaatuinen (tavallinen) essentiaalinen öljy omaan antifungaalisen aktiivisuuden Asperigillus niger –homesientä ja Saccharomyces cerevisiae –hiivasientä vastaan [Letchamo W et al 2004]. Rohtovirmajuuren essentiaalinen öljy omaa hiukan antifungaalista ominaisuutta Candidas albicans –hiivasientä vastaan ja estää Magnaporthe oryzae itiöiden itämisen [Wang J et la 2010].

Antimalaria

Rohtovirmajuurella ei ole tiedossa olevaa dataa vaikutuksesta malariaan.

Tulehdustapoistava vaikutus

Rohtovirmajuuresta on raportoitu tulehdustapoistavia vaikutuksia [Jacobo-Herrera NJ et al 2006].

Syöpä

Rohtovirmajuuren yhdisteillä kuten valeriniinihapolla ja valeporiaateilla on todettu olevan solutoksisia vaikutuksia keuhkosyöpäsolulinjassa (GLC4) ja peräsuolen syöpäsolulinjassa (COLO 20) [Petrone C 1999]. Rohtovirmajuuren iridoideilla, erityisesti iridoidaatilla (iridoidates) on selvä sytotoksinen ja antikasvain vaikutus [Xue C et al 2005]. Rohtovirmajuuren kasvikemikaalilla iridoideilla (iridoids) saattaa olla estovaikutus eturauhasen syöpään (PC-3M) [Xu Y et al 2006].

Sydän

Rohtovirmajuuri kuuluu sydämen hermojärjestelmän vakauttaja kasveihin. [Kemper KJ 1999]

Rohtovirmajuuriuute omaa sepelvaltimoa laajentavia ja rytmihäiriöitä omaavia vaikutuksia kaneilla, hiirillä ja kissoilla [Kemper KJ 1999]. Rohtovirmajuuri lisää kanien sepelvatimovirtausta ja alentaa sydämen lyöntitiheyttä [Zhang B et al 1982]. Rohtovirmajuuri lieventää rintakivun oireita, alentamalla kohtauksen tiheyttä ja lyhentämällä rintakipu aikaa tai parantaa verensyöttöä iskeemisessä  sydänlihaksessa [Yang GY et al 1994].

Maksa

Rohtovirmajuurivalmisteiden nauttimisen on epäilty aiheuttavan maksatoksisuutta viidellä ihmisellä [Petrone C 1999]. Rohtovirmanjuuri omaa lievän maksa toksisuuden [Zahedi MJ et al 2004]. Rohtovirmajuuri heikentää maksan toimintaa [Corte CLD et al 2008]. Kuivatusta rohtovirmajuuresta on löydetty maaperässä yleisesti esiintyvää ihmiselle mahdollisesti patogeenistä Aspergillus flavus – homesientä, joka tuottaa alfatoksiinia [Rizzo I et al 2004, Klich MA 2007, Chen YT et al 2011].Alfatoksiini on maksatoksiini ja aiheuttaa mm. hepatiittia [Raj HG et al 1974, Barrett JR 2005, Henry SH et al]. Rohtovirmajuuri saattaa mahdollisesti aiheuttaa toksisen hepatiitin [Miskelly et al 1992, Ernst E 2003]. Rohtovirmajuuren käytöstä ei löydetty maksatoksisuutta [Yang GY et al 1994]. Rohtovirmajuuri lisää malonidialdehydi (MDA Malonialdehyde) ja laskee  ei proteiinista sulfhydrooli  pitoisuutta maksasoluissa [Al-Majed AA et al 2006].

Munuainen

Rohtovirmajuuren käytöstä ei löydetty munuaistoksisuutta [Yang GY et al 1994]. Rohtovirmajuuri heikentää munuaisten toimintaa [Corte CLD et al 2008]. Rohtovirmajuurella on suojaava vaikutus lipidin indusoimalta munuaissairaudelta ja näin olle saattaa suojella munuaista [Si XY et al 2003].

Kivekset

Rohtovirmajuuri lisää malonidialdehydi (MDA Malonialdehyde) ja laskee  ei proteiinista sulfhydrooli  pitoisuutta kivessoluissa [Al-Majed AA et al 2006].

Vaikutus veren rasva-arvohin

Rohtovirmajuuri saattaa alentaa verenrasva-arvoja [Yang GY et al 1994].

Parkinson ja Alzheimerin tauti

Rohtovirmajuuri omaa solua suojaavan vaikutuksen  parkinsonin taudissa in vitro mallinnuksen mukaan [Sudati JH et al 2009]. Rohtovirmajuuriuute omaa hermosolusuojavaikuksen parkinsonin taudissa [Oliveria DM et al 2009].  Rohtovirmauute mahdollisesti estää Aβ – toksisuutta, joka on yhdistetty hermosolujen rappeutumiseen ikääntymisessä tai hermorappeumasairauksissa [Malva JO 2004] kuten Alzheimerin taudissa [Cavallucci V et al 2012].

Hallitsemattomat pureskelu- tai suuliikkeet (VCMs Vacuous Chewing Movements) on yhdistetty neuropatologisiintiloihin kuten parkinsonintautiin. Rohtovirmajuuri  estää rauwolfianjuuresta (Rauwolfia serpentina) juuresta eristetyn reserpiinin aiheuttaman VCMs –tilan. [Pereira RP et al 2011]

Stressi

Rohtovirmajuuri saattaa olla hyödyllinen terveydelle alentamalla fysiologista reaktiivisuutta stressitilanteiden aikana [Cropley M et al 2002]. Rohtovirmajuuri estää stressin aiheuttamaa sydämen sykkeen nousua ja laskee systolista verenpainetta [Thorne.com. 2004]. Korkeat pitoisuuden rohtovirmajuurta (1800 mg kolmesti päivässä) lisää ahdistusoireita stressitilanteissa [CVC Pharmacy 2013].

Nukahtaminen

Rohtovirma ei vaikuta unijaksojen muutoksiin, mutta on lievästi hypnoottinen [Badler G et al 1985]. Rohtovirmajuuriuutteet lyhentävät univiivettä yhtä tehokkasti kuin  pieni annos bentsodiatsepiinejä [Ortiz JG et al 1999]. Osa tutkimuksista osoittaa, että rohtovirmajuurella hoidettaessa unettomuutta ei ole selvää näyttöä sen vaikuttavuudesta [Petrone C 1999, Stevinson C et al 2000, Taibi DM et al 2007], koska osa jatkojalostetuista rohtovirmajuuri valmisteista eivät ole tehokkaita kuten lämmöllä käsitelty (60 ºC) rohtovirman vesiuute pakastekuivattuna [Petrone C 1999]. Valepotriaatit ovat helposti tuhoutuvia lämmön (yli 40 ºC) vaikutuksesta [Petrone C 1999].

Osa tukimuksista osoittavat rohtovirmanjuurella olevan  kuitenkin parantava vaikutus unen laatuun ilman merkitäviä sivuvaikutuksia [Kemper KJ 1999, Petrone C 1999,Bent S et al 2006, Sudati JH et al 2009]. Rohtovirmajuuri parantaa väsymyksen tunnetta [Barton DL et al 2011]. Rohtovirmajuuren vaikuttavuus nukahtamiseen saadaan vähintään kahden viikon käytön jälkeen [Thorne.com. 2004]. Rohtovirmajuuri on yli 70 % 11 168 potilaasta auttanut potilaita nukkumaan, vähentämään unenhäiriöitä ja alentamaan levottomuutta ja jännitteneisyyttä [Kemper KJ 1999]. Rohtovirmajuuri saattaa olla hyödyllinen lievissä univaikeuksissa kuten hnkilöillä, joilla on reumaattinen nivelrikko [Taibi DM 2004].

Rohtovirmanjuuri omaa unenlaatua parantavia ominaisuuksia johtuen sen ahdistusta ja masennusta lievittävästä vaikutuksesta [Hattesohl M et al 2008]. Useissa kliinisissä tutkimuksissa on kuvattu rohtovirmajuurella olevan 400 – 900 mg annoskoolla joitain vaikutuksia univiiveeseen, yöheräämisiin, unenlaatuun ja syvän unen pituuteen positiivisesti. Lisäksi rohtovirmajuuren on kuvattu olevan rauhoittava ja hypnoottinen. [Glass JR et al 2003]  Rohtovirmajuuri on auttanut 470 – 1410 mg annoskoolla merkittävää parannusta nukkumiseen kahden viikon jälkeen [Thorne.com. 2004].

Rohtovirmanjuuri lisää anestesialääkkeen tiopentaalin ja pentobarbitaalin aiheuttamaa uniaikaa ja alentaa liikkuvuutta [Kemper KJ 1999, Ortiz JG et al 1999].

Masennus

Rohtovirmanjuuri estää masennusta eli toimi antideprasanttina [Hattesohl M et al 2008]. Johdonmukainen ja pitkäainen käyttö johtaa alempaan melankolia ja hysteeriseen masennus tilaan [Thorne.com. 2004]

Ahdistusta lievittävä

Rohtovirmanjuuri toimii ansiolyyttinä eli ahdistusta lievittävänä [Kemper KJ 1999, Hattesohl M et al 2008, Valle-Mojica LM et al 2012] neljän viikon käytön jälkeen Hamilton Anxiety Scale – testin mukaan  [Thorne.com. 2004].  Suuret annokset lisäävät ahdistuneisuutta [CVC Pharmacy 2013].

Rauhoittava

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet rohtovirmajuuren olevan rauhoittava perustuen aivojen alentuneeseen glukoosimetaboliaan [Kemper KJ 1999]. Rohtovirmajuuren essentiaalinen öljy on rauhoittava  johtuen sen hapettuneista yhdisteistä 50 mg/kg annoksella [Petrone C 1999].

Lihasrentouttaja

Rohtovirmajuuri on sykkyräsuolen lihasrentouttaja (muscle relaxant) [Kemper KJ 1999, Thorne.com. 2004]. Rohtovirmajuuren essentiaalinen öljy on lihasrentouttaja  johtuen sen hapettuneista yhdisteistä 50 mg/kg annoksella [Petrone C 1999].

Ataksia

Rohtovirmajuuren kokokasviuute vaikuttaa ataksiaan (tahdonalaisten liikkeiden koordinaatiohäiriö) estävästi [Kemper KJ 1999]. Rohtovirmajuuren essentiaalinen öljy vastaavasti aiheuttaa ataksiaa sen hapettuneiden yhdisteden johodosta 50 mg/kg annoksella [Petrone C 1999].

Käyttäytymishäiriöt

Rohtovirmajuuriuute alentaa levotonta, pelokasta ja aggressiivista käyttäytymistä [Kemper KJ 1999]

Antipsykoottisuus

Rohtovirmajuuri yhdistettynä kärsimykukan (Passiflora) kanssa omaa antipsykootisuus vaikutuksia kuten antipsykoottinen lääke klooripromatsiini [Kemper KJ 1999].

Kipu

Rohtovirmajuuri alentaa kuukautiskivun oireita johtuen todennäköisesti rohtovirmajuuren kouristuksia laukaisevasta vaikutuksesta [Mirabe P et al 2010].

Chronin tauti

Rohtovirmajuurella ei ole tiedossa olevaa dataa vaikutuksesta Chronin tautiin.

Aivohalvaus

Rohtovirman valeriinihappo alentaa NF-kB aktiivisuutta. NF-kB lisääntynyt aktiivisuus on yhdistetty aivohalvauksissa ja hermorappeumasairauksissa. [Jacobo-Herrera NJ et al 2006].

Diabetes

Rohtovirmajuurella ei ole tiedossa olevaa dataa vaikutuksesta diabetekseen.

Toksisuus

Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet rohtovirmajuuren valepotriaattien olevan mahdollisia sytotoksisia ja mutageenisia in vitro solujärjestelmissä ja estämällä DNA ja proteiinisynteesia viljellyissä nisäkkäiden soluissa in vitro testissä [Petrone C 1999]. Valeporiaatit aiheutavat vain vähän toksikologista huolenaihetta, koska nämä yhdisteet ovat epävakaita ja heikkenevät nopeasti suolistossa sekä ovat heikosti imeytyviä [Petrone C 1999]. Useiden vuosien kokemukset ihmisillä ondikoivat rohtovirmajuuren olevan turvallinen perustuen sen matalaan toksisuuteen [EMEA 2008]

Epileptisyys

Rohtoviramjuurella on antiepileptisiä vaikutuksia [Kemper KJ 1999, Spinella M 2001] perustuen todennäköisesti aktivoimalla adenosiini järjestelmää [Rezvani ME et al 2010]. Rohtovirmajuuren uutteella on neurofarmalogisia vaikutuksia, jotka estävät Anamirta cocculus –kasvin hedelmästä eristetyn pikrotoksiinin (picrotoxin) aiheuttamaa kouristusta [Hiller KO et al 1996, Heidari MR et al 2004, Agarwal SK et al 1999]. Rohtovirmajuuri estää verenkiertoa ja hengistystä stimuloivan lääkeaineen kardiatsolin (pentylenetetrazol) ja  strikiinipuun (Strychnos nux-vomica) siemenistä eristetyn strykiinin aiheuttamilta kouristuksilta [Ortiz JG et al 1999].

Psykomotorisuus / kongitiivisuus

Rohtovirmanjuurella ei ole samaa haitallista vaikutusta mielialan vaihteluihin, psykomotorisiin tai kongitiivisiin verratuna bentsodiatsepiineihin kuuluvalla diatsepaami (diazepam) ja triatsolaami (triazolam) lääkkeillä. Diatsepaami ja triatsolaami heikentää psykomotorista  ja kognitiivista suorituskykyä. [Hallam KT et al 2003, Gutierrez S et al 2004]

Vieroitus

Rohtovirmajuuri saattaa olla hyödyllinen bentsodiatsepiinien aiheuttaman vieroitusoireiden hoidossa [Kemper KJ 1999]

Reseptorit

Rohotovirmajuuri vaikuttaa GABA, adenosiini, barbituraatti ja bentsodiatsepiini reseptoreihin [Sudati JH et al 2009].

Seksuaalivietti

Ekleettisessä lääketieteessä rohtovirmajuurta käytetään seksuaaliviettiä lisäävänä [Petrone C 1999].

Annostus ja käyttörajoitukset

Kliinisisissä tutkimuksissa on todettu 400 – 1410 mg annoskoolla olevan vaikutuksia nukahtamiseen ja unitiloihin [Glass JR et al 2003, Thorne.com. 2004].  Rohtovirmajuuriuutetta otetaan 400 – 910 mg kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa 28 päivän ajan [MedilinePlus 2011]. Unettomuuden hoitoon yleisesti käytetään kuivattua rohtovirmanjuurta 300 – 600 mg eli 2 -3 g (noin 2 teelusikallista) ennen nukkumaanmenoa [Thorne.com. 2004] Valepotriaatit hydrolisoituu nopeasti nestelioksessa, jolloin vaikuttavuus heikkenee merkittävästi, kun sitä on varastoitu tinktuurana tai teenä [Thorne.com. 2004]. Kylmä infuusiossa rohtovirmajuurta liotetaan 2-3 g 225 ml kylmässä vedessä 6 – 8 tuntia [Petrone C 1999].

Rohtovirmajuurivalmistetta (stadardisoitu valmiste sisältäen 80 % dihydrovaltraattia) 3 x 50 mg ahdistuksen hoitoon [Thorne.com. 2004].

Rohtoviramajuuri on todennäköisesti turvallinen suurimmalle osalle aikuisille yhtäjaksoisesti 28 päivän ajan lääkinnällisen määrän. Lapsille rohtovirmajuuri saattaa olla turvallista yhtäjaksoisessa käytössä 4 – 8 viikon ajan. [MedilinePlus 2011] Vaikkakin tulokset rohtovirmajuuren käytöstä lapsilla ovat lupaavia 6 – 12-vuotialle, silti ei voida yleisesti suositella sitä lapsille ja näin ollen yleisiä suotuksia ei voida antaa vaan olisi seurattava lääkärin neuvoja [EMEA 2007].

Suositellut annoskoot perinteiselle rohtovirmajuurelle ja sen perinteisille valmisteille (yksittäinen annos): Nuoret yli 12 vuotiaat, aikuiset ja vanhukset; 0,3 – 1 grammaan kuivattua rohtovirmanjuurta (esim. jauhettu rohtovirmanjuuri) ja 1 – 3 grammaa kuivattua rohtovirmanjuurta teeksi valmistettuna. Maksimi päivittäinen annos on neljä yksittäistä annosta. [EMEA 2007]

Ennen leikkausta rohtovirmajuuren käyttö tulee lopettaa vähintään kahta viikkoa ennen operaatiota, koska se vaikuttaa kesjushermostoon kuten anestesia lääkkeet [MedilinePlus 2011, WebMD 2013].

Rohtovirmajuuren kanssa ei tule käyttää alkoholia, koska se lisää uneliaisuutta [MedilinePlus 2011]

Mikäli maksassa on ongelmia, rohtovirmajuurta ei suositella käytettäväksi [University of Maryland 2013].

Lääkkeiden yhteisvaikutukset

Rohtovirmajuurella ei näyttäisi olevan kliinisesti merkittävää vuorovaikutusta kipulääkkeen parasetamolin kanssa glukuronidaatiossa [Sivasbramania R 2005].  

Rohtovirmanjuurta ei tule käyttää samanaikaisesti bentsodiatsepiineihin kuuluvan lääkkiden kanssa  (esim. lorazepam) johtuen sen synergisistä vaikutuksista estämällä bentsodiatsepiinien sitoutumista GABA reseptoreihin, jolloin voi aiheutua vakavia sivuvaikutuksia [Carrasco MC et al 2009]. Rohtovirmanjuuri saattaa voimistaa epilepsia lääkityksen rauhoittavia ja kogitiivisia vaikutuksia [Spinella M 2001].Rohtovirmajuuri kohottaa hieman bentsodiatsepiiniin kuuluvan lääkeaineen alpratsolaamin pitoisuutta annoskoosta riippuen [Donovan JL et al 2004].

Rohtovirmajuuren kanssa ei tule käyttää bentsodiatsepiineihin kuuluvaa lääkeainetta alpratsolaami, koska lääkkeen haittavaikutukset saattavan voimistua [MedilinePlus 2011].

Rohtovirmajuuren kanssa ei tule käyttää rauhoittavia lääkkeitä kuten pentobarbitaali, sekobarbitaali, tiopentaali, fentanyyli, morfiini (eristetty ooppiumunikon (Papaver somniferum) siemenkodan maitiaisnesteestä) ja propofoli [MedilinePlus 2011].

Neuroleptinen lääke haloperidolin ja rohtovirmajuuren käyttö voimistaa mahdollisesti toistensa maksatoksisuutta [Corte CLD et al 2008].

Haittavaikutukset

Herkillä yksilöillä rohtovirmajuuri voi aiheuttaa sydämentykytystä, hermostoneisuutta, päänsärkyä, ärtyvyyttä, levottomuutta, unettomuutta, pahoinvointia, huimausta ja vatsavaivoja [Petrone C 1999,

Thorne.com. 2004, MedilinePlus 2011].

Rohtovirmajuurta ei kannata nauttia, jos on menossa ajamaan autoa tai työskentelemään vaarallisten koneiden / laitteiden kanssa [Petrone C 1999, MedilinePlus 2011], koska vaikutus saattaa kestää kahdesta kolmeen tuntiin [Kemper KJ 1999].

Suurissa annoksissa tai suurissa jatkuvissa annoksissa rohtovirmajuuri saattaa aiheuttaa pahoinvointia, ripulia, päänsärkyä, levottomuutta, sydämentykytystä ja heiketään aisteja ja vasteaikaa [Petrone C 1999].

Lieviä haittavaikutuksia yleensä alkaa esiintyä kun suositeltu annoskoko ylittyy 20 kertaisesti. Erittäin suuret annoskoot saattavat aiheuttaa harvalyönteisyyttä ja rytmihäiriöitä ja alentaa suoliston liikkuvuutta. Ensiavuksi suosituksena on mahalaukun huuhtelu ja hiilijauhe [Happy Herb Profiles 2013].

Rohtovirmajuurijauheen 20 gramman kertaannos voi aiheuttaa kolmenkymmenen minuutin kuluttua väsymystä, kouristusomaista vatsakipua, puristavaa tunnetta rinnassa, tunnottomuttaa käsissä ja jaloissa ja huimausta. Potilas hoidettiin kahdella annoksella aktivoidulla hiilellä (n. 400 mg kahdesti). Kaikki oireet hävisivät 24 tunnin kuluessa. Tapauksen raportti osoitti kuitenkin, ettei rohtovirmajuuri on vain lievästi toksinen noin 20 gramman annoksella ja ei johda yhteenkään vakavaan kliinisiin oireisiin. Tapauksen potilaalta löytyi kuitenkin tetrahydrokannabinolia (THC) virtsasta, joka viittasi marihuanan käyttöön [Petrone C 1999, EMEA 2007]

Lääkäri Finley Ellingwood:in mukaan rohtovirmajuuri voi suurissa annoksissa stimuloida aivoja ”aiheuttaen päänsärkyä, huimausta, kieroutunutta näkökykyä, rauhattomuutta, levottomuutta, pahoinvointia” ja erittäin suurissa annoksissa öljy voi aiheuttaa ”lisääntynyttä virtsaamistarvetta alhaisella pulssilla ja väsymystä päättyen syvään uneen. Se vähentää herkkyyttä, liikkuvuutta ja refleksejä ja jos annos on riittävän suuri se aiheuttaa keskus paralyysin.  [Petrone C 1999]

Allergia

Rohtovirmajuurelle allergiaa voi esiintyä yksilötasolla [Thorne.com. 2004] sekä kosketusihottumaan on raportoitu [Kemper KJ 1999]

Elintarvikekäyttö

Rohtovirmajuuri on hyväksytty elintarvike ja yleisesti turvalliseksi tunnustettu yrtti FDA:n (U.S. Food and Drugs Administration) mukaan [Kemper KJ 1999, Petrone C 1999]. Rohtovirmajuurta on markkinoitu yrttinä ennen vuotta 1997 Euroopan Unionissa, joten sitä ei katsota uuselintavikkeeksi.  

Terveysväitteidenkäyttö

Rohtovirmajuuresta saa käyttää seuraavaa terveysväittämään markkinoinnissa: Rohtovirmanjuuri kasvin juurta käytetään tukemaan henkistä rentoutumista ja normaalia unta, perustuen pelkästään pitkäaikaiseen käyttöön. Rohtovirmajuurella on takana yli 30 vuoden käyttökokemus Euroopan perinteisten yrttilääketuotteiden direktiivin (THMPD European Traditional Herbal Medical Products Directive) mukaan, joten jatko todisteita sen vaikuttavuudesta ei tarvita ja registeröinnin hyväksymiseen sisältyy lääkinnällisen väitteen käyttö. [European Botanical Forum]

Muu käyttö

Jotkut laittavat rohtovirmajuurta kylpyveteen helpottaakseen kipua ja parantamaan unta fibromyalgia potilailla [Kemper KJ 1999].

Kuivaus-,  käsittely- ja kasvatusprosessi

Rohtovirmajuuri tulisi kuivattaa alle 40 ºC:ssa hitaasti. Kuivattaminen huoneenlämmössä (20 ºC) noin 10 päivässä, varjossa kuivaaminen noin 45 ºC:ssa. Kun kuivataan 50 ºC:ssa verrattuna kuivaaminen 20 ºC:ssa alenee essentiaalisen öljyn pitoisuus 50 %. [Petrone C 1999]

Essentiaalinen öljy sijaitsee juurakon hypodermikseesä laajassa ohutseinäisessä solussa. Juurakon käsittelyn tulee olla varovaista, ettei riko solujen rakennetta. Liiallinen juuriston pesu voi aiheuttaa merkittävän alenemisen käyttökelpoiseen aineeseen. Haihtuvat öljyt ovat herkkiä lämmölle, on välttämätöntä minimoida käytettävä aika jauhamiseen tai käyttää kryogeenistä myllyä (cryogenic grinder). [Petrone C 1999]

Varastoitava suljetussa astiassa suojattuna valolta, ilmalta ja kosteudelta. Vaikkakin essentiaalinen öljy on suhteelisen vakaata, se voi haihtua ilmaan. Essentiaalinen öljy voi hajota nopeasti jauhetusta materiaalista, 6 kuukauden varastoinnin aikana siitä on voitu menettää 50 %. Valepotriaatit ovat herkkiä kosteudelle, lämpötilalle (yli 40 ºC), jolloin valepotriaatteja ei voida havaita tuotteesta 60 päivän jälkeen. [Petrone C 1999]

Tuoreen rohtovirmajuuren korkein öljypitoisuus on korkealla kasvaneessa ravinteikkaissa hiekkaisessa maaperässä ja on korjattu syksyn jälkeen [Xue C et al 2003]. Kylvö ja istutus tiheys on pääasiallisia tekijöitä rohtovirmajuuren satolaatuun [Morteza E et al 2009].

Muuta informaatiota

Anamirta cocculus –kasvin hedelmiä käytetään useiden sairauksien hoitoon Intiassa kuten mm. keuhkoputkentulehduksessa,  kroonisissa ihosairauksissa, epäpuhtaissa haavaumissa, tulehduksissa, sieni-infektioissa [Satya V et al 2011].

Kasvien Iridodiyhdisteet toimivat immunomodulaattoreina ja adaptogeesina yhdisteinä [Ghisalberti EL 1988].

Magnaporthe ozyrae on riisikasvin (Oryza sativa) homesienipatogeeni [Park J et la 2009].

Aspergillus flavus on alfatoksiinia tuottava patogeeninen homesieni eläimille, hyönteisille ja ihmisille, etenkin henkilöille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt [Hedayati MT et al 2007, Klich MA 2007]. Aspergillus flavus on yleinen homesienilaji maaperässä [Horn BW 2005, Chen YT et al 2011] ja sitä löytyy myös yhtenä mikrobilajina kosteusvauriotuneista rakennuksista [Bloom E et al 2009] . Lämpökäsittely on suhteellisen riittämätön alfatoksiinin tuhoamiselle. Hapettavat aineet tuhoavat alfatoksiini nopeasti, joten vetyperoksidi voi olla hyödyllinen. [Goldblatt LA 1971] Flavobacterium auranthiacum -bakteeri hajoittaa alfatoksiinia [Goldblatt LA 1971, Henry SH et al]. Suolistossa voi olla vetyperoksidia tuottavia bakteereita [Strus M et al 2009]. Maksan mitokondriosolut tuottavat vetyperoksidia [Sohal RS et al 1990].

Malonidialdehydi (MDA) muodostuu monityydyttämättömistä rasvahapoista reaktiivisten happilajien (ROS Reactive Oxygen Species) hajottaessa niitä [Pryor WA et al 1975, Olayaki LA et al 2008]. Etanoli (alkoholi) lisää MDA-pitoisuutta maksassa ja näin ollen lisää riskiä maksavaurion synnyssä [Tuma DJ 2002]. Malonidialdehydia muodostuu myös kuumennusprossessin aikana rasvahapoista [Doureradjou P et al 2008]. C-vitamiini alentaa MDA tasoja [Olayaki LA et al 2008]. 

Lähteet:

Agarwal SK et al 1999, Two picrotoxin derivatives from Anamirta cocculus, Phytochemistry 50(8):1365-1386, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S003194229800692X

Al-Majed AA et al 2006, Studies on the cytological and biochemical effects of valerian in somatic and germ cells of Swiss albino mice, Food and Chemical Toxicology 44(11):1830-1837, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0278691506001517

Badler G et al 1985, Effect of valerian on human sleep, Psychopharmacology 87(4):406-409, http://link.springer.com/article/10.1007/BF00432503

Barrett JR 2005, Liver cancer and alfatoxin: new information from the Kenyan outbreak, Environmental Health Perspectives 113(12):A837-A838, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1314947/

Barton DL et al 2011, The Use of Valeriana officinalis (Valerian) in Improving Sleep in Patients Who Are Undergoing Treatment for Cancer: A Phase III Randomized, Placebo-Controlled, Double-Blind Study (NCCTG Trial, N01C5), The Journal of Supportive Oncology 9(1):24-31,  http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21399726

Bent S et al 2006, Valerian for Sleep: A Systematic Review and Meta-Analysis, The American Journal of Medicine 119(12):1005-1012, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0002934306002750

Bloom E et al 2009, Molds and mycotoxins in indoor environments – a survey in water-damaged buildings, Journal of Occupational and Environmental Hygiene 6(11), http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/15459620903252053#.Ui92x9KpXGU

Carrasco MC et al 2009, Interactions of Valeriana officinalis L. and Passiflora incarnata L. in a patient treated with lorazepam, Phytotherapy Research 23(12):1795-1796, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ptr.2847/abstract

Cavallucci V et al 2012, Aβ toxicity in Alzheimer’s disease, Molecular Neurobiology 45(2):366-378, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22415442

Chen YT et al 2011, Characterization of a fungistatic substance produced by Asperillus flavus from soil and its significance in nature, New Biotechnology 28(6):679-683, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21334470

Corte CLD et al 2008, Potentially adverse interactions between haloperidol and valerian, Food and Chemical Toxicology 46(7): 2369-2375, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S027869150800149X

Cropley M et al 2002, Effect of Kava and Valerian on human physiological and psychological responses to mental stress assessed under laboratory conditions, Phytotherapy Research 16(1):23-27, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ptr.1002/abstract

CVC Pharmacy 2013, Valerian, http://health.cvs.com/GetContent.aspx?token=f75979d3-9c7c-4b16-af56-3e122a3f19e3&chunkiid=21879

Donovan JL et al 2004, Multiple night-time doses of valerian (Valerian officinalis) had minimal effects on cyp₃A₄ activity, Drug Metabolism & Disposition 32(12):1333-1336, http://dmd.aspetjournals.org/content/32/12/1333.short

Doureradjou P et al 2008, Effects of different cooking vessels on heat induced lipid peroxidation of different edible oils, Journal of Food Biochemistry 32(6):740-751, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1745-4514.2008.00195.x/abstract

EMEA (European Medicines Agency) 2007, Assessment report on Valeriana officinalis L. radix,  http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/Herbal_-_HMPC_assessment_report/2009/12/WC500017929.pdf

Ernst E 2003, Serious adverse effects of unconventional therapies for children and adolescents: a systematic review of recent evidence, European Journal of Paediatrics 162(2):72-80, http://link.springer.com/article/10.1007/s00431-002-1113-7

European botanical forum, Health claims for botanical food supplements in the EU, http://www.botanicalforum.eu/uploads/Fact%20File%206(1).pdf

Ghisalberti EL 1988, Biological and pharmacological activity of naturally occurring iridoids and secoiridoids, Phytomedicine 5(2):147-163, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0944711398800123

Glass JR et al 2003, Acute Pharmacological Effects of Temazepam, Diphenhydramine, and Valerian in Healthy Elderly Subjects, Journal of Clinical Psychopharmacology 23(3):260-268, http://journals.lww.com/psychopharmacology/Abstract/2003/06000/Acute_Pharmacological_Effects_of_Temazepam,.7.aspx

Goldblatt LA 1971, Control and removal of alfatoxin, Journal of the American Oil Chemists’ Society 48(10):605-610, http://link.springer.com/article/10.1007%2FBF02544572

Oxidizing agents readily destroy aflatoxin, and treatment with hydrogen peroxide may be useful. 

Gutierrez S et al 2004, Assessing subjective and psychomotor effects of the herbal medication valerian in healthy volunteers, Pharmacology Biochemistry and Behavior 78(1):57-64, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0091305704000619

Hallam KT et al 2003, Comparative cognitive and psychomotor effects of single doses of Valeriana officinalis and triazolam in healthy volunteers, Human Psychopharmacology: Clinical and Experimental 18(8):619-625, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/hup.542/abstract?deniedAccessCustomisedMessage=&userIsAuthenticated=false

Happy Herb Profiles 2013, Valerian, http://happinessis.co.za/wp-content/uploads/2011/08/Valerian.pdf

Hattesohl M et al 2008, Extracts of Valeriana officinalis L. s.l. show anxiolytic and antidepressant effects but neither sedative nor myorelaxant properties, Phytomedicine 15(1-2):2-15, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0944711307002942

Hedayati MT et al 2007, Aspergillus flavus: human pathogen, allergen and mycotoxin producer, Microbiology 153:1677-1692, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17526826

Heidari MR et al 2004, Effects of Valeriana Officinalis extract on the seizure induced by Picrotoxin in mice, Journal of Kerman University of medical Sciences 11(2),

http://jkmu.kmu.ac.ir/en/index.php/kmus/article/view/613

Henry SH et al, Alfatoxin M₁, INCHEM, http://www.inchem.org/documents/jecfa/jecmono/v47je02.htm

Hiller KO et al 1996, Neuropharmacological Studies on Ethanol Extracts of Valeriana officinalis L.: Behavioural and Anticonvulsant Properties, Phytotherapy research 145-151, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/(SICI)1099-1573(199603)10:2%3C145::AID-PTR793%3E3.0.CO;2-W/abstract?deniedAccessCustomisedMessage=&userIsAuthenticated=false

Horn BW 2005, Colonization of wounded peanut seeds by soil fungi: selectivity for species from Aspergillus section Flavi, Mycologia 97(1):202-217, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16389972

Jacobo-Herrera NJ et al 2006, F-kB modulators from Valeriana officinalis, Phytotherapy Research 20(10):917-919, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/ptr.1972/abstract

Johnston SJB 2003, Herbal medications – harmless or harmful?, Southern African Journal of Anaesthesia & Analgesia

Karaman S et al 2001, Traditional medical plants of K. Maras (Turkey), The Sciences 1(3):125-128, http://www.docsdrive.com/pdfs/ansinet/jms/2001/125-128.pdf

Kemper KJ 1999, Valerian (Valeriana officinalis), The Longwood Herbal Task Force, http://www.longwoodherbal.org/valerian/valerian.pdf

Klich MA 2007, Aspergillus flavus: the major producer of alfatoxin, Molecular Plant Pathology 8(6):713-722, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20507532

Letchamo W et al 2004, Essential Oil of Valeriana officinalis L. Cultivars and Their Antimicrobial Activity As Influenced by Harvesting Time under Commercial Organic Cultivation, Journal of Agricultural Food and Chemistry 52(12):3915-3919, http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/jf0353990

 

Lovelyn J et al 2013, Supraadditive effects of hydroethanolic extract of Valeriana wallichii (Indian valeroan) root and phenobarbitone against maximal electroshock seizure in mice, International Journal of Bioassays 2(8):1158-1161

Malva JO 2004, Neuroprotective properties of Valeriana officinalis extracts, Neurotoxicity Research 6(2):131-140, http://link.springer.com/article/10.1007/BF03033215

MedilinePlus 2011, Valerian, http://www.nlm.nih.gov/medlineplus/druginfo/natural/870.html

Mirabe P et al 2010, effects of Valeriana Officinalis on the severity of dysmenorrhoeal symptoms, Journal of Reproduction & Infertility 10(4), http://www.jri.ir/en/ShowArticle.aspx?id=393

Miskelly et al 1992, Hepatic and pulmonary complications of herbal medicines, Postgraduate Medical Journal 68(805), http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2399476/?page=1

Morteza E et al 2009, Effects of sowing date and planting density on quantity and quality features in valerian (Valeriana officinalis L.), Journal of Ecology and the Natural Environment 1(9):201-205, http://www.academicjournals.org/JENE/PDF/Pdf2009/Dec/Morteza%20et%20al.pdf

Office of Dietary Supplements 2013, Valerian, http://ods.od.nih.gov/factsheets/Valerian-HealthProfessional/

Olayaki LA et al 2008, Effects of Vitamin C on malondialdehyde (MDA) in pregnant Nigerian women, Journal of Basic and Applied Sciences 4(2):105-108, http://www.jbaas.com/html/Previous%20Issues/Volume%20No.%204%20No.2/Headings/pdf/vol_4_n2_c8.pdf

Oliveria DM et al 2009, Cytoprotective Effect of Valeriana officinalis Extract on an In Vitro Experimental Model of Parkinson Disease, Neurochemical Research 34(2):215-220, http://link.springer.com/article/10.1007/s11064-008-9749-y

Ortiz JG et al 1999, Effects of Valeriana Officinalis Extracts on [³H]Flunitrazepam Binding, Synaptosomal [³H]GABA Uptake, and Hippocampal [³H]GABA Release, Neurochemical Research 24(11):1373-1378, http://link.springer.com/article/10.1023/A:1022576405534

Park J et la 2009, Rice Blast Fungus (Magnaporthe oryzae) Infects Arabidopsis via a Mechanism Distinct from That Required for the Infection of Rice Plant Physiology 149(1):474-486,  http://www.plantphysiol.org/content/149/1/474

Pereira RP et al 2011, Valeriana officinalis ameliorates vacuous chewing movements induced by reserpine in rats, Journal of Neural Transmission 118(11):1547-1557, http://link.springer.com/article/10.1007/s00702-011-0640-7

Petrone C 1999, Valerian root Valeriana officinalis, American Herbal Pharmacopoeia and Theraupeutic Compedium, http://www.herbal-ahp.org/documents/sample/valerian.pdf

Pryor WA et al 1975, Suggested mechanism for the production of malonaldehyde during the autoxidation of polyunsaturated fatty acids. Nonenzymic production of prostaglandin endoperoxides during autoxidation, Journal of Organic Chemistry 40(24):3615-3617, http://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/jo00912a038

Raj HG et al 1974, Mitochondrial injury and impaired liver function in alfatoxin toxicity, Zeitschrift für Lebensmittel-Untersuchung und Forschung 154(4):201-205, http://link.springer.com/article/10.1007%2FBF01154872

Rezvani ME et al 2010, Anticonvulsant effect of aqueous extract of Valeriana officinalis in amygdala-kindled rats: Possible involvement of adenosine, Journal of Ethnopharmacology 127(2):313-318, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0378874109006977

Rizzo I et al 2004, Assessment of toxigenic fungi on Argentinean medicinal herbs, Microbiological Research 159(2):113-120, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0944501304000199

Satya V et al 2011, Phytochemical screening and physicochemical standardization of fruits of Anamirta cocculus L. Wight & Arn, Pharmacie Globale International Journal of Comprehensive Pharmacy 10(07)

Spinella M 2001, Herbal Medicines and Epilepsy: The Potential for Benefit and Adverse Effects, Epilepsy & Behaviour 2(6):524-532, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1525505001902811

Si XY et al 2003, Effects of Valeriana officinalis var. latifolia on expression of transforming growth factor beta 1 in hypercholesterolemic rats, China Journal of Chinese Materia Medica 28(9):845-848, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15015379

Sivasbramania R 2005, Effect of valerian root extracts (Valeriana officinalis) on acetaminophen glucuronidation: in vitro and in vivo studies, University of Pittsburgh, http://d-scholarship.pitt.edu/10355/

Sohal RS et al 1990, Hydrogen peroxide production by liver mitochondria in different species, Mechanisms of Ageing and Development 53(3):209-215, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2115947

Stevinson C et al 2000, Valerian for insomnia: a systematic review of randomized clinical trials, Sleep Medicine 1(2):91-99, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1389945799000155

Strus M et al 2009, Effect of hydrogen peroxide of bacterial origin on apoptosis and necrosis of gut mucosa epithelial cells as a possible pathomechanism of inflammatory bowel disease and cancer, Journal of Physiology and pharmacology 6:55-60, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20224152

Sudati JH et al 2009, In vitro Antioxidant Activity of Valeriana officinalis Against Different Neurotoxic Agents, Neurochemical Research 34(8):1372-1379, http://link.springer.com/article/10.1007/s11064-009-9917-8

Taibi DM 2004, Valerian Use for Sleep Disturbances Related to Rheumatoid Arthritis, Holistic Nursing Practise 18(3):120-126, http://journals.lww.com/hnpjournal/Abstract/2004/05000/Valerian_Use_for_Sleep_Disturbances_Related_to.4.aspx

Taibi DM et al 2007, A systemic review of valerian as a sleep aid: Safe but not effective, Sleep Medicine Reviews 11(3):209-230, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1087079207000421

Thorne.com. 2004, Valeriana officinalis, Alternative Medicine Review 9(4), http://www.thorne.com/altmedrev/.fulltext/9/4/438.pdf

Tuma DJ 2002, Role of Malondialdehyde-Acetaldehyde Adducts In Liver Injury, Free Radical Biology & Medicine 32(4):303-308, http://digitalcommons.unl.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1081&context=veterans

University of Maryland 2013, Stress, http://umm.edu/health/medical/altmed/condition/stress

Valle-Mojica LM et al 2012, Anxiolytic properties of Valeriana officinalis in the zebrafish: a possible role for metabotropic glutamate receptors, Planta Medica 78(16):1719-1724, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22923195

Wang J et la 2010, Chemical Analysis and Biological Activity of the Essential Oils of Two Valerianaceous Species from China: Nardostachys chinensis and Valeriana officinalis, Molecules 15(9):6411-6422, http://www.mdpi.com/1420-3049/15/9/6411

WebMD 2013, Valerian, http://www.webmd.com/vitamins-supplements/ingredientmono-870-VALERIAN.aspx?activeIngredientId=870&activeIngredientName=VALERIAN

Yang GY et al 1994, Clinical studies on the treatment of coronary heart disease with Valeriana officinalis vas latifolia, Chinese Journal of Integrated Traditional and Western Medicine, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7866003

Yang J et al 2009, Antimicrobial activity of the volatile oil from Valeriana officinalis L., Lishizhen Medicine and Materia Medica Research 7, http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-SZGY200907042.htm

Zahedi MJ et al 2004, Study the effect of Valeriana Officinalis and Echium Amoenum on the liver and renal function tests in rats, Journal of Kerman University of Medical Sciences 11(1), http://jkmu.kmu.ac.ir/en/index.php/kmus/article/view/602

Zhang B et al 1982, Effects of Valeriana officinalis L extract on cardiovascular system, Acta Pharmaceutica Sinica 5, http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-YXXB198205010.htm

Xu Y et al 2006, Iridoids as cell migration

inhibitors from Valeriana sorbifolia, 19th Rocky Mountain Regional Meeting

of the American Chemical Society, Tucson, AZ, USA, 14–18 October 2006,

Abstract No. RM-155, http://acs.confex.com/acs/rmrm06/techprogram/P33517.HTM

Xue C et al 2003, Analysis on volatile oil of Valerian officinalis and influence factors of its oil content, Chinese Traditional and Herbal drugs 9, http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-ZCYO200309003.htm

Xue C et al 2005, Experimental study of antitumor effect of valerian iridoids, Modern Journal of Integrated Traditional Chinese and Western Medicine 15, http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-XDJH200515015.htm