Alfalfan idut

Nykyään kasvava suuntaus kasvattaa ituja luonnollisena ravintona itselleen ja muille ravinnoksi. Itujen kasvattaminen on halpaa ja edullista ravintoa ilman lisäaineita. Samalla saadaan parannettua merkittävästi ravinnon ravitsemuksellista ja terveydellistä laatua.  [Plaza L et al 2003] Alfalfan idut tarjoaa hyvän ravitsemuksellisen lähteen useille ravintoaineille, mutta ei kuitenkaan voida kutsua superravinnoksi [Hamilton JM et al 1979].

Alfalfa siemenen itäessä siihen muodostuu 1250 kertaisesti A-vitamiinia ja 10 kertaiseksi C-vitamiinipitoisuus [Plaza L et al 2003]. Välttämättömien aninohappojen määrä Alfalfan iduissa on merkittävästi korkeampi kuin siemenissä 72 tunnin idätyksen jälkeen. Riboflaviini (B₂-vitamiini) on kolme kertaa korkeampi verrattuna itämättömään siemeneen. [Hamilton JM et al 1979] Alfalfa kasvisolut sisältävät D₂ ja D₃-vitamiinia. Kumpikin D-vitamiinimuoto esiintyy auringonvalossa kasvaneilla ja kun kasvi on altistettu UVB-lampulla kasvuvaiheessa. [Horst EL et al 1984]  Tuore alfalfa sisältää merkittävästi enemmän kobalamiinia eli B₁₂-vitamiinia verattuna kuivattuun (viidesosa jäljellä) [Bickoff EM et al 1950]. Alfalfa toimii mm. Rhizobium meliloti – bakteerin kanssa yhteistyössä, joka tuottaa kobolttia sisältävää koentsyymiä nimeltä 5,6-dimethylbenzimidazolycobamide (DBC)  [Kliewer M et al 1963, Dakora FD et al 1993].

Alfalfan idut sisältävät yhtenä osana L-canavaniini sulfaattia (L-canavanine sulfate), joka voi aiheuttaa SLE (systematic lupus erythematous) kaltaista syndroomaan [Malinow MR et al 1982]. Alfalfa itujen L-canavaniini voi pahentaa SLE-syndrooman oireita tai aiheuttaa sitä annoskoosta riippuen [Alcocer-varela J et al 1985, Brown DL et al 2002]. Ihmisiä, jotka omaavat SLE- autoimmuunisairauden tulisi välttää Alfalfan ituja suurissa määrin [Rall CL et al].

Alfalfa itujen L-canavaniini voi lisätä eliniän odotetta [Brown DL et al 2002, Brown DL et al 2005], koska sillä on osoitettu olevan  aktiivisuus lukuisia  syöpiä vastaan [Rosenthal GA et al 2000]. L-canavaniini on yleinen ei-proteiinien aminohappo, jota on löydetty alfalfan iduista, härkäpavuista ja useista papukasveista [Brown DL et al 2005]. L-canavaniini voi blokata typpioksidi synteesiä, häiritä normaalia ammoniakin hävittämistä ja estää normaalia lisääntymistä [Brown DL et al 2005].

SLE –taudin hoidossa oleellisinta on vähäkalorinen ja vähärasvainen ruokavalio [Corman LC 1985]. SLE on yksi useista autoimmuunisairauksista, jonka takana ovat useat kemikaalit. [Hess EV 2002] Hydratsiini lisää SLE-autoimmuunisairauden mahdollisuutta [Reidenberg MM et al 1983], kuten useat hydratsiinia sisältävät lääkkeet [Weber WW et al]. Tartratsiini, trikloorietyleeni ja DDT (diklooridifenyylikloorietaani):n hajoamistuote diklooridifenyylikloorietyleeni (DDE) lisää myös SLE-autoimmuunitaudin puhkeamista [Hess EV 2002, Cooper GS et al 2009, Petryn O et al 2013]

Alfalfan itujen sapoiinit estävät tehokkaasti Tricoderma viride- homesienen kasvua [Story JA et al 1984]. Tricoderma spp. -homesiennet ovat tunnustettu ihmispatogeeneiksi, etenkin immuunipuutospotilailla [Munoz FM et al 1997, Walsh TJ et al 2004]. Tricoderma spp. –homesienet viihtyvät kosteusvaurioituneissa rakennusmateriaaleissa [Andersen B et al 2011].

Alfalfan itujen sapoiinit estävät kolestrolin imeytymistä ja pitävät elimistön kolestroolin terveellä tasolla [Khaleel AE et al 2005]. Alfalfan idut sisältävät runsaasti kasviestrogeeniä nimeltään coumestroli [Jacob DA et al 2001, Khaleel AE et al 2005]. 

Itämättömät alfalfan siemenet sisältävät putreskiinia, cadaveriinia, histamiinia, sperdimiinia ja spermiinia. Bioaktiiviset amiinitasot ovat alfalfa iduissa kaksi kertaa korkeammat kuin itämättömissä siemenissä ja idättäminen 20 ºC pimeässä antaa biogeenisten amiinien osalta alhaisimmat tasot.  [Frias J et al 2007]

Lähteet:

Alcocer-varela J et al 1985, Effects of L-canavanine on t cells may explain the induction of systematic lupus erythematosus by alfalfa, Arthritis & Rheumatism 28(1):52-57, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/art.1780280109/abstract

Andersen B et al 2011, Associations between Fungal Species and Water-Damaged Building Materials, Applied and Environmental Microbiology 77(12):4180-4188, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3131638/

Bickoff EM et al 1950, The occurrence of vitamin B12 and other growth factors in alfalfa, Archives of Biochemistry 28(2):242-252, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14777590

Brown DL et al 1998, Does L-canavanine ingestion induce murine SLE?, Journal of Nutritional immunology 5(3-4),  http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1300/J053v05n03_02

Brown DL et al 2005, Canavanine-induced longevity in mice may require diets with greater than 15,7 % protein, Nutrition & Metabolism 2(7), http://www.biomedcentral.com/content/pdf/1743-7075-2-7.pdf

Cooper GS et al 2009, Evidence of autoimmune-related effects of trichloroethylene exposure from studies in mice and humans, Environmental Health Perspectives 117(5):692-702, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2685829/

Corman LC 1985, The role of diet in animal models of systemic lupus erythematosus: Possible implications for human lupus, Seminars in Arthritis and Rheumatism 15(1):61-69, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/0049017285900101

Dakora FD et al 1993, Alfalfa (medicago sativa L.) root exudates contains isoflavonoids in the presence of Rhizobium meliloti, Plant Physiology 101(3):819-824, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12231731

Frias J et al 2007, Biogenic amines and HL60 citotoxicity of alfalfa and fenugreek sprouts, Food Chemistry 105(3):959-967, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0308814607004001

Hamilton JM et al 1979, Germination and nutrient composition of alfalfa seeds, Journal of Food Science 44(2):443-445, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1365-2621.1979.tb03807.x/abstract

Hess EV 2002, Environmental chemicals and autoimmune disease: cause and effect, Toxicology 181-182(27); 65-70, http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0300483X02002561

Horst EL et al 1984, The isolation and identification of vitamin D2 and vitamin D3 from Medicago sativa (alfalfa plant), Achieves of Biochemistry and Biophysics 231(1):67-71, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6326678

Jacob DA et al 2001, Coumestrol antagonizes neuroendocrine actions of estrogen via the estrogen receptor α, Experimental Biology and Medicine 226(4):301-306, http://ebm.rsmjournals.com/content/226/4/301.full

Khaleel AE et al 2005, Study of hypocholesterolemic and antiatherosclerotic properties of Medicago sativa L. cultivated in Egypt, Journal of Food and Drug Analysis 13(3):212-218, http://www.researchgate.net/publication/232274645_Study_of_Hypocholesterolemic_and_Antiatherosclerotic_Properties_of_Medicago_sativa_L._Cultivated_in_Egypt?ev=pub_cit_inc

Kliewer M et al 1963, Identification of cobamide coenzyme in nodules of symbiots & isolation of the B12 coenzyme from Rhizobium meliloti, Plant Physiology 38(1):55-56, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC549878/

Malinow MR et al 1982, Systemic lupus erythematosus-like sydrome in monkeys fed alfalfa sprouts:role of a nonprotein amino acid, Science 23 216(4544): 415-417, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7071589

Munoz FM et al 1997, Trichoderma longibrachiatum infection in a pediatric patient with aplastic anemia, Journal of Clinical Microbiology 35(2):499-503, http://jcm.asm.org/content/35/2/499.short

Petryn O et al 2013, Occupational and environmental exposures in lupus and systemic sclerosis, The Journal of Musculoskeletal Medicine 27(10), http://www.musculoskeletalnetwork.com/display/article/1145622/1691649

Plaza L et al 2003, Nutritional and health-related compounds in sprouts and seeds of soybean (Glycine max), wheat (Triticum aestivum L) and alfalfa (Medicago sativa) treated by a new drying method, European Food Research and Technology 316(2):138-144, http://link.springer.com/article/10.1007/s00217-002-0640-9

Rall CL et al, Diet and lupus: Fact versus Fiction, http://www.bclupus.org/reference_library/Articles%20-%20Lighthouse%20&%20other%20sources/20011001-Rall%20Laura%20C%20PhD%20RD%20Roubenoff%20Ronenn%20MD%20MHS-Diet%20and%20Lupus%20Fact%20vs%20Fiction.pdf

Reidenberg MM et al 1983, Lupus erythematosus-like disease due to hydrazine, The American  Journal of Medicine 75(2):367-370, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6683928

Rosenthal GA et al 2000, The natural abundance of L-canavanine, an active anticancer agent, in alfalfa, Medicago sativa (L.), Pharmaceutical Biology 38(1):1-6, http://informahealthcare.com/doi/abs/10.1076/1388-0209(200001)3811-BFT001

Story JA et al 1984, Interactions of alfalfa plant and sprout saponins with cholesterol in vitro and in cholesterol-fed rats, The American Journal of Clinical Nutrition 39(8):917-927, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6720621

Walsh TJ et al 2004, Infections due to emerging and uncommon medically important fungal pathogens, Clinical Microbiology and Infection 10(1):48-66, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1470-9465.2004.00839.x/full

Weber WW et al, Pharmacogenetic studies on the drug-related lupus syndrome, Differences in antinuclear antibody development and drug-induced DNA damage in rapis and slow acetylator animal models, http://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/handle/2027.42/37756/1780240801_ftp.pdf?sequence=1

Idätetty riisi –ikivanha lääke

Aasiassa riisi tunnetaan elämän viljana, jolla on lääkinnällistä arvoa. Idätetyn riisin lääkinällinen arvo on tunnustettu 2 800 vuotta ennen Kristuksen syntymää ja tunnetaan edelleen. [Ahuja U et al 2008] Idättämättömien riisien kuten muiden viljojen jyvät voivat johtaa heikkoon ravinteiden imeytymiseen. Epätäydellisesti sulamattomat proteiinit voivat ärsyttää suolistoa johtaen tulehdukseen ja allergiseen reaktioon. Idätetty riisi on helpommin sulavammassa muodossa [Patil SB et al 2011].

Ruskea riisi on loistava mineraalien, kuten raudan, sinkin, mangaanin, seleenin ja magnesiumin lähde. Se sisältää huomattavasti proteiinia, ravintokuitua, E-vitamiinia. B-vitamiineja, tyydyttymättömiä rasvahappoja, γ-oryzanilia, γ-aminobutyyrihappoa (GABA), antioksidantteja, fenoliyhdisteitä ja muita kasvikemikaaleja. [Patil SB et al 2011, Bulatao RM et al 2012] Idätetystä riisistä on löydetty B12-vitamiinia [Faberová I et al 2004].

Idätetystä ruskeasta riisitä on tulossa yksi suosituimmista iduista johtuen sen ravinnerikkaudesta, pehmeydestä ja makeudesta verrattuna itämättömään riisiin. Ruskea riisi edellyttää 24 tunnin liotusta käynnistääkseen itämisreaktion. Idättäminen suunnattomasti parantaa ravitsemuksellista laatua ruskealla riisillä. Iätetyssä riisissä on kymmenen kertaa enemmän GABA:a, lähes neljä kertaa enemmän ravintokuitua, E-vitamiinia, niasiinia ja lysiinia ja kolme kertaa enemmän thiamiinia, pyridoksiinia ja magensiumia kuin jauhetussa riisissä ja siinä on enemmän ferulahappoa (126%), kokonais ravinto kuitua (145%), liukoista kuitua (120 %) ja liukenematonta kuitua (150 %) kuin itämättömässä ruskeassa riisissä. [Patil SB et al 2011, Bulatao RM et al 2012]. Ruskean riisin GABA pitoisuus saadaan parhaimmaksi, kun rusekaa riisiä liotetaan 30 ºC vedessä 3 h ja idättää 21 h. Idätetty riisi parantaa immuunisysteemiä, alentaa verenpainetta, estää syöpäsolujen kehitymistä ja käytetään masennuksen hoidossa [Patil SB et al 2011]. GABA muodostuu 0,01 – 0,1 mg grammaa kohden ja proteiinia 10,1 – 15,2 mg grammaa kohden. 

GABA imeytyy ihmisen suoliston epteelisoluissa [Thwaite DT et al 2000]. GABA tunnetaan rentouttaja, ahdistuksen vähentäjänä ja immuniteettia lisäävänä [Abdou AM et al 2006]. 

Riisi liotetaan 35 – 40 ºC vedessä 10 – 12 h, jonka jälkeen vesi vaihdetaan ja liotetaan edelleen 20-24 h vaihtaen vesi 3 – 4 tunnin välein estääkseen fermentaation (voi syntyä epämielyttävää hajua) ja ylläpitääkseen yhtenäisen vesilämpötilan. Kun riisin idut ovat 0,5 – 1 mm pitkiä, ravinnepitoisuudet ovat korkeimmillaan. Kuivaaminen ei vaikuta ravinnetasoihin. [Patil SB et al 2011].

Lähteet

Abdou AM et al 2006, Relaxation and immunity enhancement effects of y-aminobutyric acid (GABA) administration in humans, BioFactors 26(3):201-208, http://iospress.metapress.com/content/5fhxeck4pv5q2218/

Ahuja U et al 2008, Rice – A nutraceutical, Asian Agri-History 12(2):93-108, http://www.indiaenvironmentportal.org.in/files/Asian%20Agri-%20History.pdf

Bulatao RM et al 2012, Phytochemical and functional properties of Philippine sprouted brown rice (Oryza sativa L.) and its potential as base ingredient for functional beverages, Philpp Agric Scientist 95(3):225-235

Faberová I et al 2004, Advances in Buckwheat Research, Proceeding of the 9th international symposium on buckwheat, Congress Centre, University of Agriculture, Prague - Suchdol

18-22 August 2004

Patil SB et al 2011, Germinated brow rice as a value added rice product: a review, Journal of food Science and Technology 48(6):661-667, http://link.springer.com/article/10.1007/s13197-011-0232-4

Thwaite DT et al 2000, Gamma-aminobutyric acid (GABA) transport across human intestinal epithelial (caco-2) cell monolayers, British Journal of Pharmacology 129(3):457-464, http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1038/sj.bjp.0703069/full

Bataatin (Ipomoea batatas.) lehdet

Bataatin lehtiä käytetään ravintona useissa maissa ympäri maailmaa [Nagai et al 2011]. Perinteisessä kansanlääkinnässä bataatin lehtiä on käytetty mm astman, palovammojen, katarrin, ripulin, kuumeen, anemian, sienitautien ja suun sekä kurkun kasvainten hoitoon [Osime EO et al 2008]. Lehdet tutkimusten valossa näyttää estävän HIV –viruksen kopioitumista, diabeteksen syntyä ja syöpäsolujen lisääntymistä, alentaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, parantaa immuunijärjestelmän toimintaa, alentaa maksavaurion vaaraa, alentaa hampaiden reikiintymistä, parantaa suoliston toimivuutta, estää mutaatiota, estäää korkeata verenpainetta, omaa antimirobiallisia ominaisuuksia, estää tai lievittää silmäsairauksia  ja suojaa ultravioletti valon vaikutuksilta [Yoshimoto M et al 2005, Ishiguro K et al 2006, Islam S 2007, Islam I et al 2009, Johnson M et al 2010, Nagai et al 2011].

Bataatin lehtien teho näyttäisi johtuvan useista kasviyhdisteistä  kuten mm. vitamiini E, β-karoteeni ja luteiini sekä useisiin polyfenoleihin, pääasiallisesti  CQA (Caffeoylquinic acid) johdannaisia [Truong VD et al 2007, Nagai et al 2011].

Bataatin lehdissä on runsaasti mikroravinteita ja on verrattavissa pinaatin ravinnetasoihin [Islam S 2007, Ciao-Ming C et al 2008, Islam I et al 2009]. Bataatin lehdet sisältävät merkittävästi vähemmän oksaalihappoa kuin pinaatti ja toisekseen bataatin lehdet voivat sisältää jopa 4000 mg/1000 g kalsiumia riippuen maaperän kalsium pitoisuudesta [Islam S 2007, Mwanri AW et al 2011]

Bataatin lehdet sisältävät runsaasti proteiinia (15 – 20 %) [Ly NTH et al 2003, Osime EO et al 2008, Meishan L et al 2012]. Lisäksi bataatin lehdet ovat hyvä luteiinin lähde [Menelaou E et al 2006]. Bataatin lehdet sisältävät kaikki 10 välttämätöntä aminohappoa ja 6 ei välttämätöntä aminohappoa [Le VA 2004]

Kuumentaminen alentaa merkittävästi polyfenolitasoja sekä oksaalihaapotasoja verattuna tuoreeseen lehteen [Mwanri AW et al 2011]. 200 gramman päiväannoksella bataatin lehtiä saattaa parantaa glutationi (glutathione) tasoa ja alentaa LDL (low Density Lipoprotein) hapettumista [Ciao-Ming C et al 2008].

Yhteenvetona voidaan todeta, että bataatin lehdet ovat ravitsevia ja niissä on useita terveysvaikutteisia yhdisteitä.

Lähteet: 

Ciao-Ming C et al 2008, Consumption of purple sweet potato leaves decreases lipid-peroxidation and DNA damage in humans, Asian Pas J Clin Nutr 17(3):408-414, http://apjcn.nhri.org.tw/server/APJCN/Volume17/vol17.3/Finished/7_1260_Liu_408-414.pdf

Ishiguro K et al 2006, Content of an eye-protective nutrient lutein in sweet potato leaves, Acta Horticulturae 703, http://www.actahort.org/books/703/703_32.htm

Islam S 2007, Medical and nutrition qualities of sweet potato tops and leaves, University of Arkansas at Pine Bluff, United States Department of Agriculture, and County Governments Cooperating, http://www.uaex.edu/Other_Areas/publications/PDF/FSA-6135.pdf

Islam I et al 2009, Antioxidative and antimutagenic potentials of phytochemicals from Ipomoea batatas (L.) Lam, International of Cancer Research 5(3):83-94, http://www.cabdirect.org/abstracts/20093346989.html;jsessionid=E2405E99E68893F0CB1D31A92C90524E?gitCommit=4.13.29

Johnson M et al 2010, Sweet potato leaves: properties and synergistic interactions that promote health and prevent disease, Nutrition Reviews 68(10):604-615, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20883418

Le VA 2004, Sweet Potato Leaves for Growing Pigs; Biomass Yield, Digestion and Nutritive Value, Department of Animal Nutrition and Management, Doctoral Thesis, Swedish University of Agricultural Science, Uppsala, http://pub.epsilon.slu.se/639/1/Agraria470.pdf

Ly NTH et al 2003, Effect of dietary protein level on the performance of growing pigs under village conditions in Central Vietnam, http://www.mekarn.org/sarec03/lyhue.htm

Meishan L et al 2012, Chemical composition and antioxidant activities of leaves and stalks from different sweet potato cultivars, Journal of the Korean Socienty of Food Science and Nutrition 41(12):1656-1662, http://www.koreascience.or.kr/article/ArticleFullRecord.jsp?cn=SPOOBG_2012_v41n12_1656

Menelaou E et al 2006, Lutein content in sweet potato leaves, Hort Science 41(5) :1269-1271, http://hortsci.ashspublications.org/content/41/5/1269.full.pdf

Mwanri AW et al 2011, Nutrients and antinutrients composition of raw, cooked and sun dried sweet potato leaves, African Journal of Food, Agriculture, Nutrition and Development 11(5), http://www.ajol.info/index.php/ajfand/article/view/70442/58789

Nagai et al 2011, Sweet potato (Ilpomoea batatas L.) leaves suppressed oxidation of low density lipoprotein (LDL) in vitro and in human subjects, Journal of Clinical Biochemistry and Nutrition (48(3): 203-208, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3082074/

Osime EO et al 2008, Effect of sweet potato leaf (Ilpomoea batatas) extract on some haematological parameters using rabbits, Journal of Medicine and Biomedical Research 7(1-2):12-15,  http://www.bioline.org.br/request?jm08002

Truong VD et al 2007, Phenolic acod content and composition in leaves and roots of common commericial sweet potato (Ipomea batatas L.) cultivars in the united states, Journal of Food Science 72(6), http://www.ncsu.edu/foodscience/USDAARS/Acrobatpubs/S114-150/S124.pdf

Yoshimoto M et al 2005, Nutritional value and physiological functions of sweet potato leaves, Acta Horticulturae 703, http://www.actahort.org/books/703/703_11.htm